Viittomakieltä kouluihin
Olen miettinyt, miksi kouluissa ei opeteta lainkaan viittomakieltä. Itseäni harmittaa, etten sitä osaa, vaikka tietysti täällä Hollannissa suomen viittomakieli ei olisi kovin hyödyllistä (koska eri maissa on omat viittomakielensä), mutta helpottaisi varmaan hollannin viittomakielen opiskelua.
Olen yrittänyt opetella viittomakieltä netistä, mutta sairauteni vaikeuttaa kielten opiskelua, hollantikaan ei varmaan olisi tarttunut ilman Pimsleur-pedagogiikkaa. Ne eivät vain jää mieleen (eikä kurssille meno ole mahdollista).
Viittomakielestä tuskin voi tehdä omaa oppiainettaan, mutta sitä voitaisiin opettaa äidinkielen tunneilla ja lukiossa voisi olla vapaaehtoisia kursseja (varmaan jossain onkin, mutta ei yleisesti). Keksin ainakin kolme hyvää syytä opettaa viittomakieltä.
- Viittomakieli on ainoa tapa keskustella monien kuurojen ja huonokuuloisten kanssa. Tuhansille suomalaisille viittomakieli on äidinkieli siinä missä suomi, ruotsi tai saami (tai englanti). Sitä voi siis pitää yleissivistyksenä.
- Viittomakieli muistuttaa osaltaan siitä, että ihmisiä – ja kieliä – on hyvin erilaisia. Erilaisuus ei tarkoita, että jokin olisi huonompaa! Viittomakielellä on joitain selkeitä etujakin (minkä huomaa hyvin kun menee kovaääniseen paikkaan, jossa keskustellaan sujuvasti viittomakielellä).
- Se opettaa myös sitä, miten suuri osa viestinnästä on ei-sanallista. Äidinkielessä ei juuri käsitellä kehon kieltä (tai ainakaan minun aikanani ei käsitelty).
Viittomakieltä eivät käytä pelkästään kuurot ihmiset. Sillä kommunikoivat myös jotkut autistit ja vammaiset ja sitä on käytetty myös eläinten kanssa kommunikointiin.
Jos nyt lähdetään etsimään myös muita syitä, niin Suomi saisi varmasti positiivista julkisuutta maailmalla (vähintään opetus- ja kuuropiireissä, varmaan myös medioissa yleisesti).
6 Responses “Viittomakieltä kouluihin”
Viittomakielen asema on heikentynyt koko ajan sisäkorvaimplantin tultua käyttöön 2000-luvulla. Työskentelin itse kuurojen kanssa koko 1990-luvun, ja voin sanoa, että viittomakieli avasi uusia ulottuvuuksia myös omaan kieleen. Netistä sitä ei tosiaan valitettavasti voi oppia. Viittomakieli on visuaalinen kieli, johon liittyy myös huulio eli suun asennot sekä avaruudellinen tilan käyttö, joka toimii osin ikäänkuin kielioppina. Silti esimerkiksi suomalaisen viittomakielen opettelusta on valtavasti hyötyä myös muiden viittomakielien opiskelussa ja käytössä. Näen vieläkin joskus unia viittomakielellä ;)
Kyllä viittomakieltä voi oppia auttavasti netistä kiitos videoiden. Siis niin, että voi sanoa jotain alkeellisia ilmaisuja, tyyliin tervehdyksiä, kiitos, anteeksi jne. Ei siitä nyt tietenkään sillä lailla voi oppia, että voisi käydä syvällisiä keskusteluita. Mutta vielä kun onnistuisi muistamaan ne viittomat!
Unohdin vielä sanoa, että olen kyllä todella ihan tankeroviittoja varmaan noin viiden kurssin ja yhdeksän vuoden käytännön harjoittelun jälkeen. Sen voi kyllä sanoa, että kun sitä oppii, se ei unohdu kovin helposti.
Joo, en ihmettele, että muistaa, jos sitä aktiivisesti käyttää. Tosin riippuu varmaan siitä, kuinka hyvä lihasmuisti/spatiaalinen muisti on. Esim. monet muistavat tunnuslukuja yms siitä, millainen liikekuvio niiden näppäilyyn tarvitaan. Itse taas en en opi tällä lailla mitään. Toisaalta ehkä jos käyttäisi viittomakieltä paljon, se liikemuisti harjaantuisi ja sitten oppisi kuvioimaan tunnusluvutkin? :->
Mä oon joskus miettiny, että kouluihin vois ehdottaa uutta oppiainetta, vammaoppi tms. (parempi nimi pitäis kyllä keksiä. :D)
Sisältönä voisi olla mm. viittomakieli, pistekirjoitus ja ylipäätään se, miten eri tavoin vammaisten kanssa kommunikoidaan, ainakin yleisimpien vammojen syyt ja vaikutukset (voisi kuvitella vähentävän ennakkoluuloja ja lisäisi näin mm, vammaisten työllistymismahdollisuuksia), filosofointia siitä, milloin elämä on arvokas, tietoa ja myös omakohtaista kokeilua esteettömyysasioista… Toinen vaihtoehto ois tietysti hajauttaa nää eri oppiaineisiin, kuten äidinkieleen, historiaan, terveystietoon, atk:hon, filosofiaan, kuvaamataitoon (kun piirrellään ja suunnitellaan rakennuksia ja esineitä)jne. mutta siinä ois tietysti se ongelma, että voisivat jäädä aika vähälle huomiolle.
Kuulostaa ehkä hassulle ajatukselle mutta tätä vois verrata ruotsin opetukseen, jota perustellaan esimerkiksi näin:
-ruosinkieliset ovat Suomessa merkittävä vähemmistö (vammaisia on lähes kaksi kertaa niin paljon)
-vähemmistölle on turvattava sujuvat palvelut
-on oppilaan omakin etu opiskella ruotsia, sillä hän voi kohdata sitä puhuvia millä vain elämänalueilla ja missä vain ammatissa (voi vaa kuvitella, kuinka mahtavaa ois, jos mm. kaikki arkkitehdit, insinöörit, rakentajat, sosiaalityöntekijät, terveysalan ihmiset, myyjät, kuljettajat, vastaanottovirkailijat, opettajat jne. tietäisivät jotain erilaisista vammoista -ihan varmasti auttaisi heitä tekemään työnsä paremmin.)
-ruotsinkieltä puhuvia on myös Suomen ulkopuolella, joten taito on kansainvälisestikin tärkeä
Marian ilmestyskirjassahan taidettiin ehdottaa jotain tuollaista. Sehän voisi ehkä osana terveystietoa (tai elämänkatsomustietoa – en kannata tunnustuksellista uskonnonopetusta, niin ET pitäisi olla kaikilla). Lukiossa ainakin voisi olla vapaaehtoinen erveystiedon syventävä kurssi. Tietysti pakollinen on eri asia kuin vapaaehtoinen, mutta kyllä sen silti tuhannet ottaisivat. (Olen käsittänyt myös, että terveystietoa pidetään helppona aineena, joten myös aiheesta ei-niin-kiinnostuneet saattaisivat ottaa sen siksi.)
Ongelmahan tässä on, että siinä missä opetussuunnitelmia laativat lautakunnat yms varmasti sisältävät suomenruotsalaisia, vammaisia niissä on hyvin harvoin ja heidän äänensä jää kuulematta.