Eskapismia ja hiven addiktiota
Ennen en kokenut tarvetta kirjoittaa kaiken aikaa. Teki hyvää lomailla siitä aina välillä, aika paljonkin. Nykyään olo tuntuu tyhjältä ilman mitään aktiivista kaunokirjallista projektia. Tarvitsen koko ajan jotain todellisuuspakoa, jotta pää ei hajoaisi kokonaan.
En malttaisi millään odottaa marraskuuhun aloittaakseni seuraavan romaanin kirjoittamisen. Haluaisin vain syöksyä CampNaNoon. Se ei kuitenkaan ole vaihtoehto, sillä minun pitää saada lääketiedekirja, leffakäsis ja monta muuta asiaa valmiiksi, sekä tehdä romaania varten taustatyötä, suunnitelmia jne.
Monta näytelmääkin odottaa kirjoittamista.
Viime torstaiyönä näin kamalaa unta, jossa oli sarjamurhaaja. Seuraavan yön unessa pelastuin täpärästi uimahallin pommi-iskusta. Lauantaiyönä näinkin sitten psykedeelistä unta, joka oli Huxleyn scifiromaani, vähän niin kuin Island, vaikka on vuosia siitä kun luin sen.
En yleensä saa kirjoitusideoita unissa, vaikka etenkin kolinergiset tropit, kuten tällä hetkellä käyttämäni sophora, tekevätkin unistani aika villejä. Ehkä kerran aikaisemmin, mutta en ole varma. Luulen kyllä, että tässä on jotain. Ei Huxleyn vaan minun. Novelli? Vai peräti romaani?
Tarkoitukseni on kirjoittaa joka tapauksessa seuraavaksi scifiromaani, mutta entä jos kirjoittaisinkin tämän enkä sitä, jonka on suunnitteilla? Vaikka enhän edes tiedä, onko tästä romaaniksi asti vai olenko vain uuden ideani lumoissa. Vanhempaan ideaan on sentään lähes kokonainen tarina, josta olen kirjoittanut jo 4 500 sanan novellin, ja hommannut pinon kirjoja taustatyötä varten.
Mitä enemmän kaipaan eskapismia, sitä kauemmas realismista tarinani karkaavat. Noistakin ideoista vanhempi on suunnilleen nykymaailmaan sijoittuva tarina, toinen taas jotain aivan muuta. On vaikea olla ajattelematta, että kaikilla scifi- jne kirjailijoilla mahtaa olla tosi paska elämä, vaikka tiedän, että se ei ole totta.
Päätin pari päivää sitten, että haluan olla puhumassa Helsingin Worldconissa kesällä 2015. Tämä tietysti tekee kolme aika hurjaa oletusta a) olen yhä elossa b) Helsinki tosiaan saa Worldconin c) jokin edes keskikokoinen kustantaja haluaa scifiromaanini.
Tähdet ovat kaukana, mutta lähempänä kuin moni muu asia.
(Minun piti muuten tänään paljastaa syksyllä ilmestyvän Häpeämätön-romaanini kansi, joka on omaa käsialaani, mutta valitettavasti se siirtynee 1,5 viikkoa.)
7 Responses “Eskapismia ja hiven addiktiota”
Toivottavasti scifiromaanisuunnitelmasi toteutuvat :)
Toivotaan! En ole yhtään varma, osaanko sellaisen kirjoittaa. Ainakaan tuollaista todella erilaiseen maailmaan sijoittuvaa vs. tuo pitkään muhinut idea, joka sijoittuu suunnilleen nyky-Suomeen. Olen kirjoittanut pitkään lähinnä scifiraapaleita, koska maailman/konseptin keksiminen on kivaa ja helppoa, siihen sijoittuvan tarinan vaikeampaa.
Mainio tavoite! :)
Siellä nähdään sitten. ;->
Toivottavasti tavoitteesi toteutuu! Olisi mielenkiintoista lukea sinulta myös ei-realismia. Unista jotkut tuntuvat saavan kirjoitusideoita, omani ovat olleet ainakin toistaiseksi siihen käyttökelvottomia. :)
Minullahan on englanninkielisiä spefinovelleja useita kotisivuillani, http://www.fiikus.net (ja pari on täällä blogissakin ilmestynyt). En nyt ole varma, oliko sinulla jokin, että et englanniksi lue mitään.
Tulossa on ensi kuussa myös suomenkielistä spefiä. :-> Siitä lisää pian.
(Periaatteessa Makuuhaavoja-romaaniakin voi lukea eräänlaisena spefinä, ainakin slipstreamina, riippuu miten siinä tulkitsee ne mielikuvituselementit. Mutta se sijoittuu kuitenkin “arki-Suomeen”.)
En mielelläni lue englanniksi kaunoa, vaikka englanninkielentaitoni on ihan hyvä, en jotenkin nauti siitä yhtä paljon kuin suomen kielellä lukemisesta. Makuuhaavoja en ole ikävä kyllä ehtinyt lukea, mutta luettavana -pinossa se on. Kiva kuulla, että suomenkielistäkin on tulossa!