Tuntemattomat saamelaiset
Eilisen Hesarissa oli juttu saamelaisten suomalaisista vaimoista. Ihan hyvä artikkeli, ei siinä mitään. Luin sen mielenkiinnolla, tiedänhän saamelaisista useimpien suomalaisten tapaan liian vähän. Suurella osalla suomalaisista pääsee unohtumaan, että Suomessakin asuu alkuperäiskansoja (eikä Suomi ole vieläkään ratifioinut ILO-sopimusta, vaikka syksyllä onkin tarkoitus siihen vihdoin päästä).
Vähemmistöjä käsittelevät artikkelit eivät kuitenkaan synny tyhjiöön. Esimerkiksi vammaisten seksuaalisuus on tärkeä asia, mutta jos se olisi jotakuinkin ainoa vammaisuudesta valtamediaan nouseva osa-alue, tuntuisi se aika kummalliselta. Eikö saamelaisuus ole kiinnostavaa kuin suomalaisuuden kautta?
Saamelaisjutusta tuli minulle mieleen hieman “noble savage” -stereotyyppi siksi, kun emme lukijoina tiedä saamelaisten kulttuurista muuten paljoakaan. Artikkeli antaa saamelaisista kuvan sosiaalisina, leppoisina ihmisinä, joille luonto ja käsityöt ovat tärkeitä – varmasti pitkälti totta. Eksotiikkaa on ripoteltu sekaan esimerkiksi poronaivokakun muodossa.
Suurelle osalle suomalaisista saamelaiset tuonevat mieleen lähinnä neljäntuulenlakin ja rasistiset Pulttibois-parodiahahmot, viime vuosina myös Märät säpikkäät -TV-sarjan. Saamelaiskäräjät ja saamenkieliset uutiset ovat ainakin konseptina tuttuja monille. Saamelaisten kulttuurista tiedetään yleisesti vähän, jos ei lasketa poronhoitoa. Keille he ovat sukua etnisesti ja kielellisesti, milloin on saamelaisten kansallispäivä? Harva osaisi vastata.
Voi hyvin olla, että pohjoisen lehdistö käsittelee saamelaisasioita enemmän. En ole koskaan lukenut vaikkapa Lapin Kansaa. Pohjois-Suomessa saamelaisasiat ovat relevantimpia, mutta ei se tarkoita, että etelässä ne voi unohtaa. Jopa kymmenesosa Suomen saamelaisista asuu Helsingissä.
Minusta Hesarin artikkeli oli hyvinkin stereotyyppinen “vilkkusilmäisine” saamelaismiehineen. Olisin varmaan ollut saamelaisena aika ärtynyt jos saamelaisuutta kuvattaisiin vain suomalaisvaimojen silmin. Onhan sekin tietysti yksi näkökulma, muttamutta. Seurustellessani vuosia sitten pohjoisnorjalaisen miehen kanssa kohtasin monta kertaa suomalaisnaisiin liittyviä outoja stereotypioita: meitä pidetään siellä kovin seksuaalisina ja temperamenttisina olentoina… – ja jotka työskentelevät useimmiten kalateollisuudessa tai sairaanhoitajina… Olivatpa stereotypiat millaisia hyvänsä, ne ovat tosiaan hyvin ärsyttäviä. Suomalaisena niitä ei tarvitse kovin usein kohdata, ja kun sitten joskus kohtaa, se on tavallaan hyvin terveellistä, sillä sitähän me suomalaisetkin todella teemme muita kohtaan, hyvässä ja pahassa. Aurinkoista heinakuuta sinulle, Maija!
Jutun otsikko oli typerä, onneksi itse artikkeli kertoi sentään enemmän kuin vain vilkkusilmistä. Näissä kannattaa muistaa, että yleensä jutun kirjoittaja ei pääse valitsemaan otsikkoa. Mikä ei tietysti ole mikään oikeutus tyhmälle otsikolle, mutta voi olla, että se ärsyttää jutun kirjoittajaakin.
Sen olen huomannut, että jos saamelaiset valittavat median stereotyyppisistä ja rasistisista näkemyksistä heistä (esim. Pulttibois ja BB-Aslak), heille tyypilliseen vähemmistöjen vaientamistapaan nauretaan ja haukutaan siitä, että heistä ei kuule mitään muuta kuin näitä valituksia, mokomat huumorintajuttomat tosikot.
Niin, miksiköhän heistä ei kuulla muuta…