Raamatullista kipua
Hanna-Riikka Kuisma on Twitter-tuttuni, jonka romaaneista kaksi kökötti lukemattomina kirjahyllyssäni aivan liian pitkään. Aloitin Valkoisesta valosta, koska se on vammaisromaani. Häkellyin siitä, kuinka paljon kirjassa on yhtäläisyyksiä Marian ilmestyskirjaan. Molemmissa Maria on paitsi vammainen päähenkilö, saanut nimensä Raamatun Neitsyt Marialta. (Valkoisessa valossa Raamattu-nimiä ja muuta raamatullisuutta on tosin enemmän.)
Molemmilla Marioilla on myös rohkeampi alter ego, jolla on raamatullinen nimi, tosin eri. Lisäksi kirjasta löytyy taidelukiomenneisyys, uusmeediopoikaystävä, Lyydia (Marian ilmestyskirjassa on Lyydi, joka hänkin kärsii nivelongelmista – tämä nimi ei tosin tullut Raamatusta) ja alkoholismi. Tämä oli kieltämättä aika hämmentävää.
Muuten kirjoilla ei ole paljoa yhteistä. Valkoinen valo on pitkälti tarina kroonisesta kivusta, jota peittelevät niin täysin sen invalidisoimat kuin normaaliakin elämää elävät ihmiset. Toiseksi se on ihmissuhdedraama, tarina rakkaudesta, menetetystä rakkaudesta, kaipauksesta. Väkevä ja raadollinen, ei varmasti kaikkien makuun. Omaan makuuni alkoholismikuvausta oli vähän turhan paljon, siitä on luettu niin monessa kirjassa.
Kirja on todella hienosti kirjoitettu, melko runollinen, mutta ei samassa määrin kuin vaikka Riikka Pulkkisen tyyli. Se elää hyvin konkreettisella tasolla. Aivan parissa kohdassa tyyli meni minusta “yli”. Lopusta en myöskään tykännyt hirveästi (Marian osalta), mutta kokonaisuutena erittäin hieno romaani.
