Riehakasta romantiikkaa
Joskus kun olin nuorempi, vanhempani sanoivat, että kannattaisi kirjoittaa Reginaan, siitä tienaa paremmin kuin oikeasta kirjoittamisesta. Ajatus kuitenkin tuntui järjettömältä, minä kirjoittamassa romantiikkaa/erotiikkaa? Protuleirilläkin naureskelimme Regina-novellien (jotka kuuluvat leirien viralliseen ohjelmaan) “miehisiä murahduksia” ja muuta myötähäpeää aiheuttavaa sanastoa.
Niin vain löysin itseni viime vuonna naputtelemasta elämäni ensimmäistä eroottista novellia uudestisyntyneeseen Reginaan. Tosin lehden linja oli hieman muuttunut ja pehmopornoon keskittyvästä naistenlehdestä oli tullut kirjailijahaastiksia pursuava viihdekirjallisuuslehti, joka julkaisi vähän laajemmankin skaalan viihdettä kuin vain perinteisiä eroottisia novelleja.
Oma novellini oli kyllä suhteellisen perinteinen, kevyellä erotiikalla sävytetty viihdrnovelli, paitsi että siinä on vammaisteema. Sitä oli hurjan hauska kirjoittaa. Valitettavasti Regina meni pian kumoon ja novelli jäi julkaisematta.
Nyt on hankala löytää julkaisijaa, vaikka novellin kääntäisikin. Haluaisin sen mieluummin vammaisaiheiseen kirjallisuuslehteen kuin johonkin ulkomaiseen “Reginaan”, mutta vammaisaiheiset lehdet, kuten kirjallisuuslehdet yleensäkään, eivät taas välitä erotiikasta, vaikka muuten hyväksyisivät lähes mitä vaan genrejä. Eräs vähemmistöhahmoihin keskittynyt eroottinen lehti oli, mutta se on lopetettu.
Tällä hetkellä suunnitelmissa on muokata novelli spefiksi ja yrittää joko johonkin englanninkieliseen lehteen tai Osuuskumman Ursulaan.
Ursulan parissa aloitin kirjoittaa romantiikkaa jo ennen Reginaa, 2012 lopussa. Ursulan chicklit-numerossa 1/2013 julkaistu Maun mukaan -novellini kertoo naisesta, jolla on erikoinen synestesian muoto: hän kokee kuuloaistimukset makuina.
Tätäkin novellia oli tosi hauska kirjoittaa. Ursulassa ei tarvitse noudattaa perinteisen romantiikan kaavoja (esim. heteronormatiivisuuden, päähenkilöiden ominaisuuksien/ulkonäön tai happily ever afterin suhteen) ja huumoriakin saa olla mukana. Tietysti spekulatiivisuus luo vielä ihan oman ulottuvuutensa, eikä todellakaan tunnu siltä että kirjoittaa jotain erityisen kaavamaista.
Sittemmin olen kirjoittanut Ursulaan kaksi muutakin novellia, kloorintuoksuinen ekoscifiromanssi Sininen vihreä meri (joka on varmaan scifein minulta julkaistu ei-raapalenovelli) Ursulaan 2/2013 sekä chicklitin, absurdismin ja maagisen realismin välimaastossa liikkuva Super!, jonka pitäisi ilmestyä loppuvuodesta.
Romantiikan kirjoittaminen tuntuu tavallaan “larppaamiselta”. Usein kirjoitan hahmoja, jollaisia en kirjoittaisi mihinkään muuhun, jotka ovat ylivedettyjä ja täysin erilaisia kuin minä, ja se on hauskaa. En kuitenkaan jaksaisi kirjoittaa kokonaista romanttista romaania. Rakastan myös huumorin kirjoittamista, sitä olen kirjoittanut pidemmässä muodossakin, näytelmässä Erveyskeskus, mutta huumoriromaanin kirjoittaminen tuntuu samalla lailla kaukaiselta.
En usko, että jaksaisin kirjoittaa perinteistä romantiikkaa. Esim. rakkausromaanien kustantajilla on usein hyvin tiukat ohjeet, jopa päähenkilöiden hiusten väristä. Tällainen säännöiltään vapaampi on hauskaa, kun siinä on tietynlaiset puitteet valmiina, mutta niiden päälle saa rakentaa vähän erikoisemmankin talon. Ja vaikka lopuksi romahduttaa koko roskan.
3 Responses “Riehakasta romantiikkaa”
Mä olen kirjoittanut aikuisena pari juttua Demiin ja yhden MissMixiin tms. Se on hauskaa, tekisin mielelläni enemmänkin. Kun vaan ehtisi tyrkyttää. Ensimmäinen julkaistu fiktiivinen juttuni oli muuten murrosiässä Me kaks -lehden kirjoituskilpailussa. Onneksi tosin nimimerkillä. Sain siitä jotain 500 markkaa, mikä oli hillitön summa silloin ja siinä iässä. Perkele, kun ei ole ko. lehteä tallella.
Joskus opiskeluaikoina mietin pitäisikö kirjoittaa pornolehtiin. Siis ei Reginaan, vaan ns. miestenlehtiin, mutta en ehtinyt. Oli liian kiire tehdä taidetta ja kirjoittaa outoja ja kuvottavia pornojuttuja muuten vaan. Kultainen nuoruus NOT.
T: Miss Memory Lane :D
P.S. Pakko lisätä, Demit ja MissMixit tilattiin, en tyrkyttänyt. Mutta pitänee joskus, jos nuoret vielä lukevat novelleja, kun ei ole enää pyydetty. :) Mulla on niin kova SinäMinä ja MeKaks -tausta lapsuudesta ja nuoruudesta, että taidan tyylilajin halutessani mallikkaasti. Totta kai niissä jutuissani oli valistajaa siinä sivussa, just sitä ei-heteronormatiivista, tai että tytötkin voi soittaa bändissä kitaraa tai että siskot poikien edelle jne. ;)
Minäkin kirjoitin joskus teiniä SinäMinän tai MeKahden kirjoituskilpailuun novellin, mutta se ei sijoittunut. Se tuntui silloin jo aikamoiselta larppaukselta.