Tuhoisaa tennistä

Romaani tenniksestä? Enpä urheilunvihaajana uskonut sellaista lukevani, mutta Double Fault (suom. Kaksoisvirhe) on Lionel Shriveriä ja Leena Lumi(?) ja joku muu suosittelivat sitä hänen parhaanaan. Yleinen mielipide tuntuu tosin olevan toinen, kirja on saanut paljon huonoja arvosteluja. Eikä ihme.

Double Fault on todella tennisorientoitunut, etenee hitaasti ja rikkoo lukuisia eri kirjoittamisen perussääntöjä. Monet kohtaukset ovat vain puhuvia päitä tuuttaamassa hengästyttävän pitkiä repliikkejä, välissä ylipitkiä kerrontapätkiä, joiden sanasto vaatisi melkein sanakirjaa. Monia asioita alleviivataan pitkästymiseen asti.

Shriverin vahvuus ovat henkilöt, niin tässäkin. Willy on nuori tennispelaaja, jolle tennis on kaikki kaikessa, vaikka hänen perheensä ei sitä tajuakaan ollenkaan. Hän tapaa komean, miellyttävän ja fiksun Ericin, joka tämäkin tahtoo tennisammattilaiseksi, mutta rahkeet eivät tunnu riittävän.

v

He menevät pian naimisiin, vaikka valmentaja ja Willyn ex Max varoittaa tämän olevan hyvin huono idea, ja kauhukseen Willy huomaa, että Ericistä onkin johonkin. Että Ericistä voi tulla jopa parempi tennispelaaja kuin hänestä itsestään. Siinä vaiheessa kaikki alkaa mennä päin seiniä, niin tennis kuin avioliittokin.

Ericin hahmo jää vähän taustalle, niin kirjassa kuin Willyn elämässäkin. Urheilijan on pakko olla itsekäs, mutta Willyn ego, temperamentti, pakkomielteinen kilpailuvietti ja toisaalta liioiteltu, mässäilevän teatraalinen itseviha menevät pahasti yli, jopa mielisairauden puolelle. Hän ei voi nauttia miehensä voitoista, vaan toivoo tämän häviävän. Välillä hän tuntuu nauttivan omistakin häviöistään.

Willyn pahin vihollinen ja vastustaja on hän itse, niin kentällä kuin parisuhteessa. Ericin suurin virhe taas on, että hän on liian täydellinen, napsii Scrabblessakin yli 200 pistettä yhdestä ainoasta sanasta. Eric on liian kärsivällinen, joten Willyn on panna laittaa tämä kärsivällisyys koetukselle.

Periaatteessa Willy on kamala tyyppi, mutta Shriver onnistuu tekemään hänestä inhimillisen ja sympaattisen, koska hänen kieroutuneita motiivejaankin pystyy tavallaan ymmärtämään. Ehkä Ericin kärsivällisyys auttaa siinäkin. Jos aviomies kerran tätä äkäpussia vielä kestää ja rakastaakin, kestää lukijakin. Willyn hahmo lähentelee jo maailmankirjallisuuden klassikoita.

Eräs Shriverin romaaneista, The Post-Birthday World, on kirja joissa tapahtumat haarautuvat yhdessä kohtaa kahteen mahdolliseen suuntaan ja Shriver kuvaa molemmat eri juonet (vain kaksi, ne eivät haaraudu enää). Tässä kirjassa oli jotain samaa: aina kun jotain isoa tapahtui tai ei tapahtunut, lukija jäi poikkeuksellisen painokkaasti miettimään, mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto ja mitä siitä olisi seurannut. Siinä mielessä tässäkin on tavallaan monta potentiaalista tarinaa.

P.S. Huomasin että edellinen blogipostaus oli jo tämän blogin viidessadas! Huh.

4 Responses “Tuhoisaa tennistä”

  1. Juho Tunkelo says:

    Kas, tämähän pitää tsekata sekä entisenä (?) tenniksen pelaajana että sanailevien jännärien ystävänä… tai sinne päin.

  2. Leena Lumi says:

    Maija, olen Shriver -fani ja siis lukenut häneltä tietääkseni muut paitsi Syntympäivän jälkeen, joka odottaa edelleen hyllyssäni. Kirjaan tarttumista ehkäisee se, että pidän yhtä vähän vaihtoehtoisuustarinoista kuin kahden lopun tarinoista, joista lukija saa sitten valita sen mieluisimman.

    Tätä kirjaa on tullut annetua lahjaksi tennistäharrastaville ystäville, mutta oma Kaksoisvirheemme ei lähde mihinkään. Kirja oli niin kiinnostava sekä minusta että Lumimiehestä, että kun nautimme kynttilänvalossa jotain hyvää ruokaa ja aloimme keskustella siitä, unohdimme ajan, lauantain brittsarja jäi katsomatta ja Hetivalmis Saunatonttumme sai kalliisti lämmittää tyhjää tilaa. R. ei voi myöntää, että jos me olisimme saman lajin harrastajia, hän olisi Eric ja minä Willy. No onneksi minun ei tarvitse todistaa sitä!

    Suosittelen Shriveriä kaikille, jotka haluavat lukemiselta rouheita heinkilöhahmoja, sen verran rouheita, että ovat uskottavia, mutta liikkuvat kiikun kaakun jonkun oudon rajalla. Miespuolinen kirjailijavastine Shriverille voisi olla vaikka Ian McEwan.

    <3

    • Kyllä Syntymäpäivän jälkeen on ehkä jopa paras. Lue ihmeessä!

      Tällä hetkellä luen Game Controlia. Aloitin sen joskus ja tyssäsi ihan alkuun, nyt jossain sivun 70 paikkeilla.

      Ian McEwan on ollut lukulistalla pitkään, etenkin romaani Amsterdam, sattuneista syistä.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required