Vammaisuus valkokankaalla
Mustat lasit – vammaisuus valkokankaalla ja televisiossa on kirja pitkään, jota himoitsin, mutta se ehti myydä loppuun kun vitkuttelin. Sitten onnekseni bongasin sen Kirjamessujen kahden euron myyntipöydästä.
Kirja on tarkoitettu etenkin mediakasvatuskäyttöön, mutta siitä on hyötyä paljon muuhunkin. Se kertoo vammaispolitiikan ja vammaisuuden historian perusteita, jotka kenen tahansa olisi hyvä lukea. Miten media esittää vammaiset ja miten se vaikuttaa vammaisia koskeviin ennakkoluuloihin. Mitä erilaisia stereotyyppejä vammaisista on (esim. uhri, yli-ihminen tai katkeroitunut). Vammaisuuden sosiaalinen vs. lääketieteellinen malli.
Koska elokuvat koetaan yleensä mielenkiintoisiksi, toisin kuin vammaisuus, tavoittaa kirja ehkä sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät muuten lukisi mitään vammaisuutta käsittelevää.
Kirjoittajallekin, ja vaikkapa teatterin tekijälle, teos on hyödyllinen, sillä se käsittelee vammaisuuden kuvaamista fiktiossa yleisesti. Vammaisuutta on tärkeä kuvata, mutta kliseet pitää osata välttää. Myös vähemmistöjä yleisemmin käsitellään.
Läheskään kaikkia vammaiskliseitä ei kuitenkaan mainita, esim. minua ärsyttää onnettomuudessa vammautuneiden suuri osuus verrattuna pitkäaikaissairaisiin. Eihän tämä tietysti varsinainen kirjoittamis- tai tekemisopas olekaan.
Itse listamainen elokuvaosuus on mielenkiintoinen sekin. Leffoissa esiintyy sellaisiakin vammaisia, joita ei tulisi heti mieleen – vaikkapa koukkukätisiä merirosvoja tai “oppimisvaikeuksista kärsivät” Nuija ja tosinuija. Toisaalta vammaispositiivisissakin elokuvissa voi olla ongelmallisia stereotyyppejä vammaisista.
Varsinaisia elokuvallisia näkökulmia mietitään toki myös. Löytyy elokuvia, jotka on kuvattu fyysisesti pyörätuolin käyttäjän näkökulmasta. Jotkut leffat taas suosivat yläviistosta kuvaamista, joka saa pyörätuolissa istuvan näyttämään pieneltä ja avuttomalta.
Kirjaan on lisätty luku suomalaisista elokuvista. Myös ei-länsimaista elokuvaa käsitellään.
Muutamassa kohdassa käännös tuntui hieman oudolta, mutta kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ja luettavuudeltaan miellyttävä teos. Tästä on varmasti hyötyä myös, jos/kun Marian ilmestyskirja joskus saadaan valkokankaalle.
