Turbojytyytystä hyperkapitalismissa
Jennifer Government kertoo maailmasta, jossa ylikansalliset yhtiöt hallitsevat kaikkea. Romaanin alku oli hyvin hämmentävä. Ensin kirjan alku tuntui aika naurettavalta. Sitten se alkoi kiehtoa. Jossain vaiheessa ensimmäistä kohtausta leuka meinasi loksahtaa. Eihän noin voi tehdä.
Kirjassa tulee kyllä aika usein sellainen olo, että eihän noin voi tehdä. Osittain siksi, että ylikansalliset firmat tekevät tosi törkeitä juttuja, osittain siksi, että hahmot ovat niin typeriä ja mokailevat jatkuvasti ihan hölmöyttään tai hyväuskoisuuttaan.
Henkilöhahmot ovat niin yksiulotteisia ja kaikki kolme miespäähenkilöä tuntuvat liian samanlaisilta (mm. tyhmiltä), heidät sekoittaa toisiinsa, tai ainakin minä sekoitin. Naishahmot ovat sentään vähän fiksumpia (eivät paljon), mutta sitäkin kliseisempiä: raju ja vähän pelottavakin hakkerityttö Violet ja leffamainen hallituksen agentti Jennifer Government. Voin kuvitella, että jos tästä tehtäisiin leffa, vaikkapa Angelina Jolie voisi näytellä Jenniferiä.
Kirja etenee kuin dieselveturi. Siinä ei ole juuri lainkaan kuvailua, pohdintaa, selitystä tai hitaampia kohtia, vain dialogia ja välissä tiivistä kerrontaa muutaman lauseen blokkeina. Tästä tulee hyvin pinnallinen fiilis. Yhteiskunnallinen ulottuvuus (tai mikään muukaan ulottuvuus) kirjassa jää ohueksi.
Koska kerrontaa on niin vähän, pitää infodumpit sijoittaa dialogiin. Kirjan toinen luku alkaa sillä, että kliseinen pissistyttö Hailey pitää esitelmää, jossa kertoo kuinka Amerikan Yhdysvaltoihin kuuluva Australia on mahtava paikka, koska siellä hallitsee kapitalismi eikä ole mitään EU:n typeriä rajoituksia. En keksi oikeasti paljon kökömpää tapaa esittää infodumppi kuin kirjaimellisesti pitää siitä esitelmä.
Hailey on niin aivopesty pölvästi, että toiveikas lukija olettaa perinteistä käännettä: Hailey oppii ymmärtämään asioita syvällisemmin. No, näin ei käy, kun Hailey saa kuulan kalloonsa ja kuolee umpipölvästinä uhrina markkinatalouden alttarilla. (Tämä ei minusta ole spoileri, koska se tapahtuu aivan kirjan alkupuolella.) Hieno käänne: luodaan uusi henkilöhahmo, laitetaan hänet esitelmöimään ja tapetaan melkein heti perään.
Nopeudessaan ja väkivaltaisuudessaan kirja vaikuttaa tieteisromaaniksi naamioidulta leffakäsikseltä. (On paljon helpompaa saada leffa myytyä kirjoittamalla suosittu romaani kun aloittamalla leffasta.) Siitä ei ole kuitenkaan tehty elokuvaa, eikä ole vaikea arvata miksi. Romaanissa tylytetään suuryrityksiä ankarimman mukaan. Esimerkiksi Nike ja NRA (amerikkalainen asefanaatikkojen yhdistys) lahtaavat ihmisiä järjestelmällisesti. Hollywoodissa voisi aiheuttaa jännitteitä.
Varsinkin genreromaani saa paljon kökköyksiä anteeksi, jos se on kuitenkin jännittävä ja miellyttävä lukea. Jennifer Governmentia lukee ihan mielellään, koska siinä ei ole mitään mihin voisi jumittua. Toisaalta kun kirjaa ei lue, ei ole mitään erityistä hinkua takaisin sen pariin. Ehkä 2,5 tähteä antaisin, jos pitäisi tähdittää.
