Vaikea vuosi 2015
Tämä oli aika kummallinen vuosi, todellista vuoristorataa useallakin rintamalla. Minulta ilmestyi kaksi kirjaa, kaksi pitkää novellia ja useita raapaleita (ja kirjoitin useita ensi vuonna tai 2017 ilmestyviä tekstejä), mutta en kirjoittanut yhtään lehtijuttua enkä juuri lainkaan runoja, ehkä jopa ollenkaan. En saanut myöskään yhtään näytelmää valmiiksi.
Ruokavaliokirjalle jo sovittu kustantaja meni mönkään ja lopullinen kustantaja ei vieläkään ole varmistunut. 95 % valmis ruoka-aiheinen kirja (siis eri teos) ei varmaan ilmesty koskaan. Romaani jonka olin vuosia ajatellut kirjoittavani päätyi romukoppaan – hyvä idea mutta väärä kirjoittaja. Onneksi löytyi uusi idea.
Olen mielestäni oppinut kirjoittamaan nyt parempia, moniulotteisempia hahmoja, mutta sen saavat tietysti lukijat päättää ensi ja seuraavana vuonna.
Olin Iltalehden kannessa ja sain ensimmäisen sanomalehtiarvosteluni myös Iltalehteen, esiinnyin Helsingin ja Turun kirjamessuilla ja Varjokirjamessuilla isoille yleisöille, kävin useissa kirjanjulkkareissa omieni lisäksi ja tapasin livenä monta mukavaa kirjailijaa. Toimitin ensimmäistä kertaa romaania ja novelliantologiaa. Sain moninkertaisesti enemmän Sanasto-korvauksia kuin luulin. Tämä blogi ylsi jo viiden vuoden ikään.
Kokeilin useaa kokeellista hoitoa, hankin happirikastimen (josta on ollut apua), kävin lääkärin yhteisvastaanotoilla peräti kolmen eri ihmisen kanssa, sairastin useita erilaisia, hyvin ikäviä ja melko vaikeita (mutta ei onneksi kovinkaan vaarallisia) allergisia reaktioita sekä lukuisia rasitusvammoja, kuten puoli vuotta kestäneen rannevamman johdon laittamisesta pistorasiaan, sain ehkä elämäni ensimmäisen toonis-kloonisen epilepsiakohtauksen ja ymmärsin paljon uusia asioita sairauksistani ja varsinkin omasta sairaudestani.
Luin paljon buddhalaisuudesta ja aloin harrastaa uintia ja Dixit-korttien tekemistä. (Milloinkohan viimeksi olisin aloittanut uuden harrastuksen?) Wiin liikuntapelejäkin pelasin taas enemmän, kun oli vähän enemmän voimia. Ja niitä voi kätevästi pelata happiviiksienkin kanssa.
Kävin kolme kertaa Belgiassa, kuusi kertaa Suomessa (ihan liikaa), viisi kertaa Hämeenlinnassa, kaksi kertaa Tampereella ja kaksi kertaa Turussa – paljon enemmän kuin Suomessa asuessani tuli koskaan käytyä. CMX:n keikallekin ehdin peräti kahdesti, suomalaisiin NaNoWriMo-miitteihin peräti kolmesti (2x Helsinki ja kerran Tampere).
Monia muitakin tapahtumia oli. Olin puhumassa seminaarissa Hämeenlinnassa, kävin toimittajille ja blogaajille tarkoitetuissa tapahtumissa ja osallistuin elämäni ensimmäiseen CFS/ME-konferenssiin.
Tämän vuoden tavoitteet menivät aika lailla plörinäksi. Edellämainittujen lisäksi en saanut vieläkään yhtään apurahaa. Olen siis tehnyt neljä vuotta päivätyötäni lähestulkoon palkatta ja taidan siis tehdä jatkossakin, kyllä on muuten kannustavaa. Kuka sitä nyt rahalla mitään tekisikään. Pelkät terveydenhuoltokulut nousivat lopulta varmaan kolminkertaisiksi tuloihin verrattuna.
Sisimmäistä ei juurikaan noteerattu missään, vaikka vähä palaute olikin enimmäkseen positiivista. Adenolla on kustantaja (mutta se ei ilmesty keväällä kuten toivoin), mutta ruokavaliokirjalla tosiaan ei, näytelmät eivät valmistuneet eivätkä aiemmat löytäneet ohjaajia, eivätkä romaanit ulkomaisia kustantajia, vaikka asiaa kyllä yritinkin edistää. Eikä uutta kolumnistin paikkaakaan vieläkään herunut.
Skotlannin, Frankfurtin, Köpiksen ja Berliinin matkoista mikään ei toteutunut, Belgian rannikko vain. Niin, ja Efteling-huvipuistoon sentään pääsin, se oli kieltämättä hieno. Onnistuin vain ajoittamaan visiitin tuohon kieputinparatiisiin juuri siihen ajankohtaan kun minulla oli erään hoidon sivuvaikutuksena sangen inhottavaa matkapahoinvointia. :-P
No, seuraavat tavoitteet:
– ruokavaliokirjalle kustantaja
– Rihmasto valmiiksi ja sille kustantaja
– nuortenromaanin(!) ensimmäinen versio valmiiksi
– lehtijuttuja, runoja ja romaaneja taas kasaan
– Erveyskeskukselle ja Makuuhaavojalle ohjaaja
– ulkomainen kustantaja jollekin kirjoistani
– apuraha
– toinen kolumnistin paikka hieman tiheämmin ilmestyvässä lehdessä (toki pidän myös entisen)
Parhaat tänä vuonna lukemani romaanit
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Lionel Shriver: Game Control
Elias Koskimies: Ihmepoika (arvostelu tulossa)
Parhaat tänä vuonna lukemani tietokirjat
Tänä vuonna en poikkeuksellisesti listaa kolmea tietokirjaa. Olen lukenut runsaasti tietokirjaa, pelkästään ruokavaliokirjaani liittyen parikymmentä, mutta en kolmea niin hyvää, että haluaisin ne tässä listata. Listaan siis vain yhden:
Henry Marsh: Do No Harm: Stories of Life, Death and Brain Surgery
4 Responses “Vaikea vuosi 2015”
Paljon on mahtunut vuoteesi! Toivotan tsemppiä, toivoa apurahojen suhteen sekä tietysti apurahaa edes jostakin tuutista, parempaa oloa ja inspiraatiota. Teet paljon töitä, toivottavasti työ palkitaan vielä!
Kiitos Maaria. Inspiraatiota on, kaikkea muuta puuttuu. Vähän väittävät, että kolo apurahojen saannissa on yhtä paha kuin CV:ssä.
Elättääkö sinua puoliso vai yhteiskunta? Jollakin tavalla kuitenkin pysyt leivän syrjässä kiinni ja hyvä niin. Esim. minulla ei sinkkuna ole mahdollisuutta miettiä, että mitä ihan todella haluaisin päivät pitkät tehdä, vaan käyn pienipalkkaisessa työssä, koska en halua elää yhteiskunnan piikkiin.
Aiemmin itse, sitten yhteiskunta, tällä hetkellä enimmäkseen puoliso (ja isältä sain viime vuonna useamman tonnin tukea hoitoihin, mikä on toki hyvin etuoikeutettua). Jos saisin edelleen apurahoja, niin oma elanto olisi parempi. Tai jos pystyisin tekemään yhä käännöksiä ja lehtijuttuja. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa, nyt olen lähinnä tekijänpalkkioiden, Sanasto-korvausten ja kolumnipalkkioiden varassa.
Minulla on takana vuosien taistelut Suomen sosiaaliturvan kanssa, kun sekä Kela että sossu jättivät maksamatta minulle lain mukaan kuuluvia tukia, koska tiesivät, ettei minulla olisi voimia haastaa heitä oikeuteen, vaikka voitto olisi ollut lähes varma.
Koska olen vakavasti sairas (ja varsinkin kun Suomen kelvoton “terveydenhuolto” on tätä edelleen pahentanut ja lähettänyt minut kotiin kuolemaan), en ole koskaan kokenut vääräksi elää “yhteiskunnan kustannuksella”. Sitä varten tuet ovat olemassa. Jos niitä nyt onnistuisi saamaan…