Uudenlainen aluevaltaus

Minulla on ollut menossa yksi aika mielenkiintoinen projekti, josta en ole voinut hiiskuakaan, mutta se on vihdoin näkemässä päivänvalon. Hollannin televisio etsi kolmea vammaista kokeelliseen dokumenttisarjaan ja minut valittiin mukaan yhdeksi näistä.

Hollannin televisiohan on kunnostautunut nimenomaan tosi-TV-sarjoissa. Täällä on kehitetty Big Brother ja monta muuta formaattia, mutta täällä on tehty myös ansiokkaita vammaisrealityjä, joista yhdestä olen blogannutkin. Nyt RTL halusi kuitenkin tuottaa taiteellisemman ja naturalistisemman realityn.

Heikolla kielitaidollakaan ei ollut väliä, sillä tässä vain seurattiin vammaisten ihmisten arkea kolmen tunnin ajan yhtenä satunnaisena päivänä. Minun kohdallani sattui aika huono päivä ja vain makasin sängyssä sen kolme tuntia, kerran kävin vessassa välillä (mihin kamera ei onneksi sentään seurannut).

Joku voisi miettiä, että eikö tämä ole vähän tylsää TV:tä. No ei! Tämä minun kolmituntiseni nimittäin näytetään TV:ssä pikakelattuna nelinkertaisella nopeudella, joten ohjelman kesto on vain melko standardi 45 minuuttia. (Lisäksi välissä tulee pari mainoskatkoa.) Ja sitä paitsi tämä on taidetta. Taide ei saa olla liian valmiiksi pureskeltua, vaikka pikakelaaminen sallitaankin.

Minusta tämä on hieno metafora: vaikka elämä olisi pysähdyksissä, sekin voi pysähtyä eri nopeuksille.

Ohjelma näytetään TV:stä siis tänään ja sen myötä kuvaajat tulevat kotiini uudestaan ja tuovat samalla popcornia (pyysin ilman voiaromia). Jos katsojaluvut ovat riittävät, ja ohjaaja Jan-Klaas Naaktgeboren uskoo niiden olevan, dokumentin jatko-osassa näytetään, kuinka katson dokumenttia. Tämäkin luultavasti pikakelataan, mutta ei ole ilmeisesti vielä päätetty, millä nopeudella.

On mahdollista, että sama tehdään vielä toisenkin kerran. Mieletöntä olla mukana tällaisessa kokeellisessa performanssissa, ja vielä kansallisessa TV:ssä. Ja vieläpä Jan-Klaas Naaktgeborenin dokumentissa. Naaktgeboren tunnetaan parhaiten dokumentistaan De Muggenzifter (Missä rairuoho kasvaa), jossa hän hyödynsi ensimmäisen kerran pikakelausta. 72 tuntia rairuohon kasvua kelattiin ainoastaan 12 tunnin pituiseksi.

Friday, April 1st, 2016, by Maija Haavisto and is filed under "Elokuva, TV ja teatteri, Hollanti, Vammaisasiat, dokumentit, hollanti, performanssitaide, reality-tv, rekursiivisuus, taide, televisio, vammaisuus". You can leave a response here. Pinging is currently not allowed.