Dystopia vai sittenkin utopia?
Kun aloin kirjoittaa Adenoa syksyllä 2014, luulin kirjoittavani aavistuksen dystopiavaikutteista scifiromaania. On varmaan ihmisestä kiinni, pitääkö sen maailmaa vähän vai paljon dystopisena, ei se minusta puhdas dystopia kuitenkaan ole.
Paljon on kuitenkin muuttunut sen jälkeen. Minusta on alkanut tuntua, että kyseessä onkin utopia tulevaisuuden Suomesta, ei dystopia. Päähenkilökin on opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa 2040-50-luvuilla. Tuskinpa siellä kohta enää opiskellaan historiaa. Tai mitään. Ehkä jotain innovaatio-oppia ja pöhinätiedettä.
Tekisi mieli toimittaa antologiallinen tieteisnovelleja nyky-Suomesta, mutta sellaiset kirjat varmaan ehdittäisiin kieltää ennen sen ilmestymistä. Tai ainakin sekin kirja muuttuisi jo utopiaksi.
Vaikka mihin sitä dystopiascifiä enää tarvitaan, kun on Helsingin Sanomat.
