Ihan tavallinen aseksuaali
Luin Julie Sondra Deckerin The Invisible Orientation: An Introduction to Asexualityn yleisestä mielenkiinnosta. Se muistuttaa paljon ylipitkää pamflettia, sillä samoja asioita toistetaan ja alleviivataan väsymiseen asti. On selvää, että kirjoittaja on joutunut toistelemaan niitä myös livenä. Paljon.
Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen (tai sen puute), jossa ihminen ei tunne seksuaalista vetoa mitään sukupuolta kohtaan. Kyse ei ole matalasta libidosta, eikä se ole lääketieteellinen ongelma. Se ei johdu hormonipuutoksista, vammaisuudesta (jos on myös vammainen), lapsuuden traumoista, epäkypsyydestä, kielletystä homoudesta, siitä että on saanut vain huonoa seksiä tai siitä että on “liian ruma löytämään kumppania”.
Aseksuaalius ei ole valinta, se ei ole sama kuin selibaatti eikä aseksuaali kuvittele olevansa moraalisesti parempi kuin seksistä kiinnostuneet. Hänen elämänsä ei ole kamalaa eikä tyhjää.
Aseksuaali voi olla aromanttinen, eli ei halua edes romanttista suhdetta, tai haluta parisuhteen ilman romantiikkaa tai romanttisen parisuhteen ilman seksiä. Toisaalta osa aseksuaaleista suostuu harrastamaan seksiä kumppanin toiveesta, toisille koko ajatuskin on iljettävä. On myös ihmisiä, joilla on romanttisia tai seksuaalisia tunteita, mutta harvemmissa elämäntilanteissa kuin muilla (demiseksuaalit ja demiromanttiset).
Kirja selventää myös sitä, miksi nämä käsitteet tarvitaan. Miksi jonkun pitäisi määritellä sitä, että kykenee kokemaan seksuaalista viehtymystä vain tuntiessaan toisen ihmisen hyvin, ei koskaan pinnallisesti ulkonäön takia? Eikö se ole normaalia? (No, aseksuaalisuuskin on toki normaalia.) Koska maailma on niin seksuaalinen, ihmisen identiteettikokemusta voi selventää, jos nimittää itseään homoromanttiseksi polyamoriseksi demiseksuaaliksi, joka on queerplatonisessa parisuhteessa.
Aseksuaalisuusmyyttien murtaminen moneen kertaan kattaa pääosan kirjasta. On siinä toki muutakin, kuten pohdintaa siitä, miten aseksuaalit sopivat HLBTIQ-ympyröihin ja kokevatko aseksuaalit samanlaista syrjintää kuin HLBTIQ-ihmiset. Kirjoittajan mielestä he eivät koe samanlaista sortoa (oppression), mutta selvästi heitä kuitenkin syrjitään. Pahimmillaan aseksuaalejakin on raiskattu “korjausmielessä” kuten lesboja, jos he vaikka parantuisivat siitä.
Muutama mainituista syrjivistä asioista oli sellaisia, joita en ollut tullut ajatelleeksikaan, kuten se, että toiseen maahan muuttavan aseksuaalin avioliitto voidaan leimata oleskeluluvan takia solmituksi valeavioliitoksi, koska “oikeissa avioliitoissa” harrastetaan seksiä. Ei toki yleinen ongelma, mutta vakava niille, joita se koskee.
Kirjassa on myös käytännön vinkkejä ja neuvoja, esimerkiksi mitä tehdä jos on jo suhtautunut tylysti tuttuun, joka on tullut kaapista aseksuaalina, tai miten aseksuaali voi yrittää neuvotella parisuhteen pelisääntöjä seksuaalin kanssa.
Teos on varmasti aseksuaaleille ja heidän kaikkein läheisimmille ihmisilleen mielenkiintoinen, mutta en näe, että kovin moni muu sitä jaksaisi lukea. Kirjasta olisi tehnyt mielenkiintoisemman ja vähemmän pamflettimaisen esim. pidempien narratiivien ja tosielämän esimerkkien käyttö, nyt lainaukset jäävät hyvin lyhyiksi pätkiksi. Show, don’t tell.
