Suomalainen kuolinansa
Yksi hämmentävimpiä kohtaamisia Hollannissa Suomeen liittyen sattui pari viikkoa sitten, kun huoltomies tuli tarkistamaan ilmastointikanavia.
“Olet varmaan suomalainen”, mies sanoi.
Myönsin, että näin on asia.
“Arvasin nimistä ja siitä, että teillä on tällaiset”, mies näytti lattiallamme olevia räsymattoja. “Kutsun niitä nimellä ‘Finnish death trap’. Tyttöystäväni on suomalainen. Ja tässä talossa asuu kolme muuta suomalaista.”
En tiennytkään, en ole törmännyt (talo on tosin valtava kolossi, joka koostuu tavallaan neljästä kerrostalosta, joiden välissä on paljon matalampia osuuksia, muodostaen niistä hieman linnamaisen nelikulmaisen renkaan). Tiesin kyllä, että edelliset asukkaat asunnossamme ja väitetysti myös sitä edelliset olivat suomalaisia.
Mies kaivoi puhelimestaan kuvan tyttöystävästä. Hyvin vaalea nainen, tosin taisi olla väripurkillakin osuutta vaaleuteen. Sanoin, että näyttää hyvin suomalaiselta.
Hän kysyi, pidänkö salmiakkisuklaasta. Eräs suomalaisista naapureistamme oli kuulemma antanut hänelle levyn vietäväksi tyttöystävälle, joka kuitenkin totesi, että ei koskekaan moiseen.’
Sain siis häneltä korkkaamattoman levyn Fazerin salmiakkisuklaata.
