Archive for September, 2018
Syksy ei tule märin sukin
Blogissa on ollut pitkä tauko, selitän sitä joskus myöhemmin jos jaksan. Fyysisistä terveysongelmista ei kuitenkaan ole ollut kyse, vaan enemmänkin pään sisällön menemisestä uusiksi noin puoli tusinaa kertoja viime kesän aikana, mikä aika lailla vei kiinnostuksen kaikkeen ei-olennaiseen. Mutta siitä kenties lisää myöhemmin.
Tämä pari vuotta vanha runo oli tarkoitus blogata elokuussa, mutta nyt kun kesä on vaihtunut syksyksi tavallista myöhempään, se sopii mielestäni hyvin myös tähän hetkeen. Runo ei perustu tositapahtumiin, vaikka toki yksi jos toinenkin detalji on lainattu oikeasta elämästä.
Syksy ei tule märin sukin
valkea kuulas elokuun yö
sudenkorennon siipien välkkeinen
litimärät lenkkarit ponttoonilaiturilla
pompitaan viimeisen kerran
soutuvene on myyty pilkkahintaan netissä
huussin seinältä kuorittu rutistuneet Suomen perhoset
punaherukat mehustettu kumikorkkien suojaan
siististi nimikoidut pinaatit haudattu pakkasen perälle
muumio-omput kerätty maasta, ruoho ajettu
viimeisen kerran varoen sitä yhtä kiveä
mummi nukkuu jo, papiljotit päässä
englantilaisen antiikkisarjan
pauhatessa täydellä volyymillä
ei jaksa kaivaa kuulolaitettaan
huomenna se pakataan auton
takapenkille, jalat tutisevat liian
suurissa crocseissa, eivät enää
mahdu muihin kenkiin
vielä viime hetkellä se muistaa asioita
onko ruohosipuli leikattu? timjami?
ei kai saunan pesään jäänyt vettä?
onhan kaivon kansi kiinni ettei
sinne tipu eläimiä?
mikään ei voi tulla valmiiksi
mutta aurinko kuultaa yhä horisontissa
vesi tirsuu laiturin lautojen välistä
laikuttaa sukat sameaan järviliejuun
mummi näkee unia joissa kuolee
nukkuessaan eikä koskaan
joudu syömään laitoskeittiön
vähäsuolaista perunamuusia
