Archive for December, 2019
Hirvimies matkustaa Ruotsiin
Minulla on varastossa kirja-arvosteluita parikin vuotta sitten lukemistani kirjoista, joten yritetään purkaa jonoa.
Erlend Loe on yksi suosikkikirjailijoitani, mutta en ollut lukenut hänen kirjojaan vuosiin ja varsinainen syy tähän lemppariuteen oli osin päässyt unohtumaan. Ehdoton lempikirjani Loelta on metsässä hirven kanssa asuvasta miehestä kertova Doppler. Volvon kuorma-autot on eräänlainen jatko-osa, sillä Dopplerkin seikkailee siinä. Hirven (ja pojan) osuus on tosin varsin vähäinen.
Kirjan kansi huvitti: kirjan nimi on aika äijämäinen ja kannessa on haukkoja, mutta itse kirja ei ole mikään erityinen äijäromaani. Maj-Britt on Ruotsin Värmlannissa asuva iäkäs leskirouva, joka huvittaa itseään kannabiksen polttelulla. Hän on ollut pitkään riidoissa naapurissa asuvan partiolaisen ja lintubongarin von Borringin kanssa.
Sitten kuvioihin ilmestyy Doppler hirvensä ja poikansa kanssa, eikä tämä oikein osaa valita, kumman kanssa liittoutua, Maj-Brittin vai naapurin, ryhtyäkö pilvenpolttelijaksi, partiolaiseksi tai lintubongariksi. Tässä kirjassa Dopplerin rooli eroaa aiemmasta: hän on enemmän straight man -peili eksentrisemmille hahmoille. Kukapa ei nyt kävelisi Norjasta Ruotsiin hirven kanssa.
Kirja on Loen tuttuun tyyliin hulvattomasti kirjoitettu. Se on jaettu lyhyisiin pätkiin, jotka eivät ole sinänsä lukuja, koska siinä on paljon sivujuonteita ja erilaista sinänsä juonen ulkopuolista pohdintaa, webbilinkkejäkin seassa. Neljännestä seinästä ei paljoa jää jäljelle, kun Loe höpöttelee lukijan kanssa ja puhuu itsestäänkin. Lopussa rakennetta sekoitetaan entisestään.
Nauroin ääneen useaan kertaan, esim. Dopplerin ja Maj-Brittin riidalle siitä, kumpi on parempi, Norja vai Ruotsi. Doppler vastasi Maj-Brittin ruotsimusiikkileuhkintaan, että Norjassa on useita death metal -bändejä, jotka menestyvät hyvin Italiassa.
Aivan mainio kirja, jolle on onneksi vielä yksi jatko-osa. Mutta ymmärrän kyllä, jos kaikille tällainen ei iske.
Muuta mielesi tulevilla kirjoillani
Minulta ilmestyy keväällä kaksi kirjaa Oppian-kustantamolta, kumpikaan ei tosin ole romaani.
Hyvä mieli: päivitä aivosi parempaan elämään on yhdessä kognitiotieteen tutkija Kaj Sotalan kanssa kirjoitettu teos aivohakkeroinnista. Siinä käsitellään mm. useita erilaisia meditaatio- ja itseterapiamuotoja, toiminnanohjausta, itsemyötätuntoa, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, masennusta, uupumusta, hypnoosia, stressiä ja traumoja. Isossa roolissa on monelle ihmiselle konseptina täysin tuntematon aisti, nimittäin merkitystuntemukset eli tuntemusaisti, jota kuitenkin käytämme päivittäin.
(Eikö ole muuten siisti kansikuva? Valitsimme sen, koska se kuvaa mielestämme kirjaa hyvin, ja on vähän erilainen kuin self helpien kannet yleensä. Ja kun vilkaisee tämän sivun vasempaan reunaan, alkaa hämmentävästi tuntua, kuin kanteen olisi yhdistetty Raskas vesi ja Maanpäällinen, sekä niiden kannet että sisältö…)
Kaikilla meillä on mielessämme jotain, joka vaivaa meitä, oli se sitten äksyily, taipumus lykätä kaikkea tai selittämätön jokapäiväinen ahdistus. Usein tällaisia juttuja pystyy yllättävän hyvin itse ratkomaan (joskus hämmentävänkin nopeasti), mutta ensimmäinen askel saattaa olla niiden hyväksyminen ja ymmärtäminen. Tällaiset tekniikat ovat olleet mullistavia minulle ja monelle muulle, ja ärsyttää miten huonosti tunnettuja ne ovat.
Monelle voi tulla melkoisena yllätyksenä, että minä kirjoittaisin elämäntaito-oppaan. Self-helpithän ovat jotain höttöisiä hömppäkirjoja, joissa neuvot ovat tyyliä nuku enemmän, älä stressaa, älä ole mulkku ja harjoita mindfulnessia, niin sitten kaikki ongelmasi ratkeavat. No, minulla on ollut periaatteena, että en kirjoita kirjoja, jotka on jo kirjoitettu, joten olen hakenut tähän uudenlaisia näkökulmia, vaikka esimerkiksi stressi ja mindfulness ovatkin mukana.
Kirjassamme ei myöskään unohdeta sitä, että elinympäristömme, seuramme ja erilaiset fyysiset rajoitteet vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia meillä on muokata mieltämme. Harvassa self-helpissä on vammaisnäkökulmaa tai omaa lukua pitkäaikaissairauksista (saati Kelan dissaamista). Myös ableismi, vammaisten yhteisöt ja vammaisuuden sosiaalinen malli ovat osa yhteiskunnallista näkökulmaa. Olemme koettaneet olla mahdollisimman inklusiivisia myös muita vähemmistöjä kohtaan, esimerkiksi HLBTIQ-ihmisiä ja neurokirjolla olevia.
Teoksessa käsitellään lyhyesti myös esimerkiksi runouden käyttämistä mielen muokkaamiseen (ja mukana on myös joitain runojani).
Jos runot kiinnostavat enemmän kuin mielensä muokkaaminen, keväällä minulta ilmestyy toinen runokokoelmani Hopeatee. Nimensä mukaisesti siinä juodaan melko paljon teetä, mutta muutkin eri elementit ovat läsnä. Siinä on jonkin verran meditaation inspiroimia runoja, mutta jos aihe ei iske, myös paljon muuta toisen maailmansodan aikaisesta Hollannista kosmologisiin visioihin. Blogissa en ole tainnut julkaista kuin Nazisin illalliset, mutta yritän saada lisää näytille ennen kirjan ilmestymistä.
