Kirjoittaja

Päätin viisivuotiaana, että minusta tulee kirjailija. Kirjoitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni 14-vuotiaana. En tajunnut silloin romaanien kirjoittamisesta mitään, mutta sain kuitenkin tekstistäni (lempeän) arvostelun Hesarin Nyt-liitteeseen vuonna 2000.

Esikoisromaanini Marian ilmestyskirja oli kuudes romaanikäsikirjoitukseni, jonka ensimmäinen versio syntyi NaNoWriMossa marraskuussa 2009 ja valmistui keväällä 2010. Se ilmestyi syksyllä 2011. Sen jälkeen minulta on ilmestynyt seitsemän muuta romaania. Olen julkaissut myös omakustanneromaanin Atlaskehrääjä vuonna 2008.

Marian ilmestyskirjan pohjalta kirjoittamani näytelmä Marian ilmestykset sai ensi-iltansa Keuruulla maaliskuussa 2014. Sen jälkeen kirjoitin pari muutakin näytelmää. Marian ilmestyskirjasta oli tarkoitus tehdä myös elokuva – ohjaaja ja tuotantoyhtiö oli, mutta rahoitusta ei herunut. Muutama vuosi sitten sain valmiiksi myös englanninkielisen lääketiedeaiheisen elokuvakäsikirjoituksen.

Muu kirjoittaminen

Neljä ensimmäistä tietokirjaani on julkaissut Finn Lectura: Näin käytät Twitteriä (2009), CFS:n ja fibromyalgian hoito (2010), Hankala potilas vai hankala sairaus (2011) ja Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin (2013). Viidennen Erityinen: tietoa erityisruokavalioista (2016) julkaisi Nordbooks ja kuudennen Hyvä mieli: päivitä aivosi parempaan elämään (2020) puolestaan Oppian.

Työkseni olen kirjoittanut vaikka mitä, etenkin lääketieteestä, mutta myös esimerkiksi käännöksiä ja copywritingiä eli mainostekstejä, niitäkin enimmäkseen lääketieteen alalta. Toimittajan töitä olen tehnyt 16-vuotiaasta. Juttujani on ilmestynyt mm. Imagessa, Mondossa, Kunto & Terveydessä, Me Naisissa, Gloriassa, Maailman Kuvalehdessä ja Suomen Kuvalehdessä.

Aiemmin olen avustanut tietokonelehteä kuuden vuoden ajan sekä puolisäännöllisesti myös sisustuslehtiä, musiikkilehti Vertigoa, Vegaiaa ja Tukilinjaa, jossa olin viisi vuotta myös kolumnistina. Vammaispoliittisia mielipidekirjoituksiani on julkaistu Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Savon Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja Kalevassa.

Olen kerran voittanut haikukilpailun ja sijoittunut erinäisissä kirjoituskilpailuissa useita kertoja toiseksi tai kolmanneksi, sekä runoilla että proosalla. Vuonna 2016 olin finalisti Glasgow’n yliopiston isossa lääketiedescifikilpailussa ja vuonna 2017 sain kunniamaininnan Genreblenderissä.

Ensimmäinen runokokoelmani Raskas vesi ilmestyi vuonna 2018, ja sitä seurasi Hopeatee 2020. Runojani on aiemmin julkaistu muutamassa kirjallisuuslehdessä ja kolmessa antologiassa. Haikujani on ilmestynyt japanilaisessa Asahi-lehdessä.

Novellejani on julkaistu, niin englanniksi kuin suomeksikin, useissa kirjallisuuslehdissä ja antologioissa. Olen osuuskuntamuotoisen spefikustantamo Osuuskumman jäsen ja sitä myöten myös kustannustoimittaminen on tullut minulle tutuksi.

Sairaudet

Kaikenlaisiin teksteihini on vaikuttanut paljon äkillinen sairastuminen vaikeaan, etenevään neurologiseen sairauteen (krooninen väsymysoireyhtymä/myalginen enkefalomyeliitti) vuonna 2000. Välillä se käytännössä esti kirjoittamisen useiksi vuosiksi mm. kognitiivisten vaikeuksien takia. Onneksi onnistuin sinnikkyyteni ja lääketieteellisen tietämykseni ansiosta saamaan asianmukaista hoitoa, joka pelasti henkeni. CFS/ME esiintyy kaunokirjallisista teksteistäni kahdessa ensimmäisessä romaanissani, niistä tehdyissä näytelmissä, useissa runoissa sekä yhdessä englanninkielisessä kauhunovellissa.

Sittemmin CFS/ME:n komplikaationa ilmaantunut hengenvaarallinen aivolisäkkeen vajaatoiminta on tosin alkanut häiritä elämääni vielä CFS:ääkin enemmän. Stressi on minulle hengenvaarallista ja on monta kertaa aiheuttanut pysyviä elinvaurioita, usein muiden ihmisten väärinkäytön seurauksena.

Teksteissäni käsitellään usein vammaisuutta, pitkäaikaissairauksia ja ableismia eli vammaisten syrjintää. Tärkeää on myös vammaisuuden sosiaalinen malli, vaikka lääketiedekirjoittaja olenkin. Kaunokirjallisissa teksteissäni haluan esitellä vammaiset ja sairaat moniulotteisina, tavallisina ihmisinä, joiden elämän tarkoitus ei ole urheudellaan inspiroida terveitä ihmisiä. Uskon, että myös vammattomat pystyvät samaistumaan vammaisiin hahmoihini, koska heidän kokemansa tunteet ovat kuitenkin  samoja kuin muillakin. Kutsun vammaisaiheisia tekstejäni itse keksimälläni genrenimellä “cripfic”.

Muuta minusta

Ihmisoikeudet (ja eläinten oikeudet) ovat minulle erittäin tärkeä asia. Paitsi vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oikeudet, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (HLBTIQ jne), paperittomien, vanhusten, kodittomien, lihavien ja muiden, joita yhteiskunta yrittää vaientaa. Ja fiktiivisillä henkilöilläkin voi olla muita ammatteja kuin poliisi, lääkäri, toimittaja, kirjailija jne.

Naisen asema ja sukupuoliroolit. Intersektionaalinen feminismi. Kirkon erottaminen valtiosta. Homo/transfobian, ableismin, islamofobian, klassismin, nationalismin, spesismin ja vaarallisten kulttien (ml. psykoanalyysi ja biopsykososiaalinen huuhaa) vastustaminen. Terveydenhuollon seksismin paljastaminen. Vammaisuutta ja lihavuutta koskevien myyttien murtaminen. Pro-choice/yksilönvapaus kaikissa asioissa. Eläinten älykkyys ja tunne-elämä.

Lempikirjailijoitani ovat mm. Douglas Coupland, Margaret Atwood ja Erlend Loe. Suomalaiskirjailijoista olen erityisesti tykästynyt Pasi Ilmari Jääskeläiseen ja Johanna Sinisaloon. Suosikkirunoilijani on Patricia Lockwood ja lisäksi luen esim. Nerudaa, Eliotia, Färdingiä, Södergrania ja Yrjänää.

Ylläpidän kokoelmaa erilaisia sivustoja, monet niistä terveysaiheisia. Kotisivuiltani voi lukea jonkin verran kirjallista tuotantoani, tosin lähinnä englanninkielisiä novelleja ja haikuja.

Olen buddhalainen, ja meditaatio on minulle hyvin tärkeä osa elämää. Lisäksi olen harrastanut monenlaista muuta aivohakkerointia shamaanirummutuksesta Feldenkraisiin ja erilaisiin tuntemusaistipohjaisiin itseterapiamuotoihin, nykyään lähinnä Alexander-tekniikkaa, hypnoosia, Internal Family Systemsiä ja somatic experiencingiä.

Olen tehnyt ASCII-taidetta 90-luvulta asti, jonkin verran myös pikseligrafiikkaa, digimaalauksia ja akryylimaalauksia. Näissä on ollut hiljaiseloa, mutta hiljattain aloin harrastaa lyijykynäpiirtämistä. Harrastan myös erilaisten puheäänitteiden tekemistä (esimerkiksi runonlausunta ja hypnoosiäänitteet), ruoanlaittoa, leipomista, viherkasveja ja valokuvausta, vaikka useimmat näistä ovat jääneet hyvin vähiin terveyteni heikennyttyä. Sivuston otsikkokuva on kuvattu Helsingin Suutarilassa (joskin kuvassa näkyy lähinnä Vantaata) tammikuussa 2009 ja näet sen kokonaisuudessaan täällä.

Ehdoton suosikkibändini on CMX. Muuten kuuntelen monenlaista musiikkia, esim. Ismo Alanko, Björk, Tori Amos, Bon Jovi, Moby, Nick Cave, God Is An Astronaut, ambient, breakcore, psytrance, futurepop, EBM jne. Liikkuvan kuvan suhteen suosin tanskalaisia, espanjalaisia ja eteläamerikkalaisia elokuvia. Kaikkien aikojen suosikkisarjani ovat Community ja Riget. Olen tykännyt myös Weedsistä, The Big C:stä, Gavin & Staceysta ja Atlantasta.

Rakastan huumoria, niin sen tuottamista kuin nauttimistakin (mikään ei ole hauskempaa kuin komedian kirjoittaminen). Suosikkihauskuuttajiini kuuluvat Whose Line Is It Anyway?/Comedy Store Players, Ylvis, Monty Python, Harmontown, The Smartest Man in the World, Michelle Fox, Amber Ruffin, Tiffany Hadish, Craig Ferguson, John Oliver, Trevor Noah, Sarah Millican, Hasan Minhaj, Kumail Nanjiani ja Bill Hicks.

Pidän teatterista, taidemuseoista ja modernista tanssista (siis katsojana). Tykkään kyllä tanssia itsekin, mitä nyt kehoni antaa myöten. Pukeudun mieluiten värikkäisiin vaatteisiin, erityisesti oransseihin ja sateenkaarenvärisiin, mutta kaikki kirkkaat värit ja moniväriset kuviot ovat hyviä ja sopivat mainiosti keskenään. Jakkupuvut ja mustat kengät ovat pahin painajaiseni.

En halua lapsia, mutta haaveilen omasta puutarhasta, siilistä ja vuohesta.