Archive for Projektit

Lyyrisiä ja lääketieteellisiä projekteja

Olen viime aikoina ollut mukana muutamissa eri projekteissa, lähinnä tosin englanniksi. Medium.com-palvelussa julkaisin marraskuussa pitkän artikkelin terveydenhuollon aiheuttamista traumoista, josta on tullut valtavasti kiitollista palautetta. Moni on jopa itkenyt sitä lukiessa. Artikkelin kautta minut kutsuttiin mukaan myös podcastiin, jossa tosin puhun enemmän terveyshistoriastani. Ärsyttää vain siinä pahasti kuuluvat ääniongelmat, jotka olen saanut jo aikaa sitten korjattua.

Hiljattain perustamani mielenmuokkausta käsittelevä yhteisö Mind Is the Gap on kasvanut mukavaksi sadan jäsenen porukaksi, toki Discordissa aina suurin osa jäsenistä on epäaktiivisia. Ihmisiä on ainakin 12 eri maasta Aasiaa ja Oseaniaa myöten. Meistä on tullut todella yhteisö, jouluakin vietimme yhdessä videopuhelun välityksellä, ja olen saanut jo pari hyvää ystävää.

Olen nauhoittanut myös muutamia uusia hypnoosi- ja meditaatioäänitteitä, joskin suurin osa englanniksi, ja runoja. Taikakirjasto on hemmotteluhypnoosi, jonka tein alun perin ystävälleni joululahjaksi hänen toivottuaan kirjastoaiheista rentoutushypnoosia. Mukana takkatuli, kaakaota, koira ja muuta kivaa. Metta- eli rakastava ystävällisyys -meditaatio on meditaatiomuoto, joka on itselleni ollut mullistava.

Lisäksi nauhoitin kolme uutta runoa, Kesä, jota ei ollut on hyytävän synkeää kamaa. Kääntöpuoli taas on nonduaalisten meditaatioperinteiden ja valokuvauksen inspiroima. Englanniksi uskaltauduin vihdoin laittamaan yhden runoäänitteen verkkoon saatuani siitä hyvää palautetta. Ailment Or Disease on vahvasti found poetry -väritteinen teksti traumasta.

Runopuolella on muutenkin tapahtunut asioita. En varmaan ole muistanut mainita blogissa, että runoni Awards Season julkaistiin englanninkielisessä Kaleidoscope-kirjallisuuslehdessä jo kuukausia sitten. Hiljattain kerroin runon taustoista ja merkityksistä erään kirjallisusblogin Backstory of the Poem -sarjassa. Pari scifirunoani on hyväksytty erääseen brittilehteen, ja ne ilmestyvät kai keväällä.

Meditaatiota ja muuta miellyttävää mielenmuokkausta

Minulla on ollut vuodesta 2018 tavoitteena äänittää erilaisia hypnoosi- ja meditaatioäänitteitä. Yhteen meditaatioäänitteeseen on ollut tekstikin olemassa sen pari vuotta, silloin ostin mikrofoninkin tätä tarkoitusta varten. En kuitenkaan saanut aikaiseksi, ja sen jälkeen kuntoni on romahtanut kumulatiivisesti ainakin tusina kertaa.

Viime aikoina minuun on iskenyt jokin vimma nauhoittaa näitä. Jonkinlainen kokemus agenssin puutteesta ja tieto siitä, että jos en nyt viimeisillä voimillani nauhoita, niin kohta se ei enää ole mahdollista.

Kannattaa klikata noista videoista YouTubeen, siellä on enemmän lisätietoa sekä ohjeita meditaatioiden ja hypnoosin kuuntelijoille. Siellä on myös linkit, josta voi ladata nuo äänitteet MP3-tiedostoina.

Tämä on tosi hyvää palautetta saanut ohjattu inquiry-meditaatio, jossa on vaikutteita sekä hindulaisista että buddhalaisista nonduaalisista perinteistä. Se on normaalisti kahden hengen harjoite, joka minulle on ollut mullistavan tehokas, mutta tämän version voit tehdä yksin. Alla on käytännössä sama, mutta englanniksi.

Tuo meditaatio ei ole tarkoitettu rentoutumiseen, mutta siihen sopii tämä kylpylähypnoosi, joka sekin on saanut kivoja kehuja. Se soveltuu lähes kaikille, kunhan vesi ja hissit eivät pelota sinua tai vie mieltä ajatuksia niihi liittyviin traumoihin. Siitä on erikseen myös nukahtamiseen tarkoitettu versio.

Lopuksi vielä tuore runo, joka ei ole mukana Hopeateellä, omistettu mielikuvitushahmolle, ja melkeinpä oma suosikkini kaikista runoista lausua.

Harmi että nauhoitettuani nuo ohjatut meditaatiot ja yhden hypnoosiäänitteen kuntoni heikkeni, ja minun on vaikea puhua montaa virkettä putkeen. :-/ Taukojen pitäminen auttaa, mutta jos puhun yli 10 minuuttia, ääneni kuulostaa ihan erilaiselta.

En ole varma liittyykö tämä koronaan – nauhoitin Hopeateen kuusi runovideota akuutissa koronassa keväällä, ilman että silloin rasituksessa vaivannut hengästyminen olisi haitannut. Äänenkäyttöni kannalta suureksi hyödyksi ollut Alexander-tekniikkakaan ei auta. Tuo runo on nauhoitettu niin, että olen pitänyt jokaisen säkeen välissä taukoa (siksi ääneni kuulostaa heleämmältä kuin hypnoosinauhalla) ja editoinut ne jälkikäteen pois Audacityllä.

Jos nauhoitan vielä lisää materiaalia (haaveissa on esimerkiksi runomeditaatio, eli teksti joka on samaan aikaan runo ja ohjattu meditaatio), löydät ne YouTube-kanavaltani. Kylpylähypnoosista on tulossa englanninkielinen versio, jos saan sen siihen kuntoon, että se tyydyttää minua ja koehenkilöitäni.

Kymmenes ja viimeinen

Jotenkin jäi blogaamatta ajoissa, mutta kirjoitin kyllä NaNoWriMon tänäkin vuonna, eilen valmistui. Oli tosin kapinaa, eli kirjoitin sata liuskaa teemarunokirjaa.

Perinteiseen NaNoon ei kaikkien näiden elinvaurioiden kanssa vääntyisi enää mitenkään, viime vuonnahan naputtelin sata liuskaa runomuotoista romaania. ScriptFrenzyssähän on perinteisesti kirjoitettu tuo sata liuskaa.

On kiva saada projekti pakettiin, mutta NaNo ei ole ollut enää pariin vuoteen kovin hauskaa, kun sitä joutuu niin naama irvessä väkisin vääntämään. Siksipä päätinkin jo aikaa sitten, että ellei ihmeitä tapahdu, tämä on viimeinen NaNoni. Kymmenes on hyvä tasaluku.

Hieno 10 vuotta on joka tapauksessa ollut, olenhan tavannut monia tärkeitä, jopa elintärkeitä, ihmisiä NaNon kautta. Oikeastaan koko sosiaalinen elämäni perustuu NaNo-ihmisille ympäri vuoden, jatkossa ehkä vielä aiempaakin tiivimmin, mutta siitä lisää myöhemmin. Suomenkin NaNo-piireissä olen kyllä tutustunut useisiin mukaviin ihmisiin ja viimeiset kolme vuotta taas päässyt siellä myös joihinkin livetapaamisiin.

Ja syntyihän siitä kuusi julkaistua romaania, viimevuotisen tekeleen kohtalo on vielä auki. Toivottavasti tämänvuotinenkin päätyy vielä kirjaksi, vaikka ei romaaniksi.

Plus NaNoWriMon oheisprojektista ScriptFrenzystä, johon osallistuin neljä kertaa vuosina 2012-2015, syntyi esikoisnäytelmäni, vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Marian ilmestykset, vielä esittämätön Makuuhaavoja-näytelmä sekä yhden kilpailusijoituksen urallaan kerännyt ensimmäinen elokuvakäsikirjoitukseni Toxic Dreams. (2015 kirjoittamani kaksi keskeneräistä näytelmää eivät ole vieläkään valmistuneet.)

Tähän on hyvä lopettaa.

Liebster-blogimeemiä

Sain Hanna-Riikalta Liebster-palkinnon blogiini, kiitos! Valitettavasti jaksaminen ei riittänyt täysipainoiseen suoritukseen (ja tämänhetkinen nettiyhteytenikin on huono).

Liebster Award-tunnustuksen ideana on tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia hyviä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Homma toimii näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

En pysty keksimään nyt 5-11 blogia, joten tämän palkinnon saavat SIT-UP, Vammaisen vartalon kuvat ja Maria Calendula

Vastaukset Hanna-Riikan kysymyksiin:

1. Lempisanasi?
Ei nyt tule mieleen.

2. Inhokkisanasi?
Sinkkulohkaisu ja kevätterveiset.

3. Miellyttävä ääni ja/tai epämiellyttävä ääni?
Tavaratalojen kuulutukset ovat aika hirveitä.

4. Ketä mytologista hahmoa muistutat tänään?
Jotain joka on väsynyt, vittuuntunut ja päänsärkyinen.

5. Mikä on sisäinen voimaeläimesi? (Laajasti miellettynä, ei tarvitse olla eläin.)
Sen kun tietäisi.

6. Millä keikalla tai missä konsertissa oot ollut viimeks?
Viime vuonna kahdella CMX:n keikalla. Eilen olin runoklubilla, jossa esiintyi spoken word -henkisiä bändejä/räppäreitä kuten Muovibabylon, joten keikka toki sekin, mutta en mennyt varsinaisesti näitä bändejä kuuntelemaan.

7. Mitä oot syönyt tänään?
Käväisin mökillä, jossa söin mummin tekemää suppilovahverokastiketta, soijanugetteja ja parsakaalia. Lisäksi esim. Minihiilari-kauraleipää, Pirkan vegaanista mango-passionjäätelöä, proteiinipatukkaa, tyrniraakamoussea, kookosvettä ja muutaman karkin. Kotona söisin tietysti aika eri ruoat.

8. Mitä väriä et käytä vaatteissasi ikinä, jos on valinnanvaraa?
Musta ja muut epävärit kuten beessi ja harmaa. Vaaleanpunainen, siis sellainen vauvanpunainen. Neonkeltainen.

9. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Douglas Couplandin Worst. Person. Ever. Nyt on kesken Maritta Lintusen Hulluruohola ja pari muuta kirjaa.

10. Mitä blogia/nettisivua vihaluet?
Iltapäivälehtiä. Tosin en vihalukemisen takia vaan siksi, että suurimman osan ajasta en pysty tekemään mitään mikä vaatii voimia tai ajattelukykyä, ja jotenkin aikaa pitää saada kulutettua.

11. Mitä numero 11 merkitsee sinulle?
Ei mitään.

Kysymykset palkituille ja kaikille muille lukijoille, jotka haluavat vastata:

1. Mihin maahan lähtisit, matkalle tai pysyvästi, jos raha (tai terveydentila tai muu syy) ei olisi este?

2. Missä Suomen kaupungissa asuisit mieluiten (ei nykyinen asuinpaikka)?

3. Mitä kieltä haluaisit opetella?

4. Missä järjestyksessä syöt karkkipussin karkit?

5. Mitä haluaisit tehdä tai mihin mennä virtuaalilasien avulla?

6. Mihin ammattiin haluaisit, jos ei olisi mitään esteitä ja voisit olla siinä maailman paras?

7. Mikä on ensimmäinen muistosi Internetin käytöstä?

8. Mikä muiden normaalina pitämä asia on sinusta ällöttävää?

9. Mikä muiden ällöttävänä pitämä asia on sinusta normaalia?

10. Mikä on hyödyllisin käyttötarkoitus jeesusteipille, jonka olet keksinyt?

11. Minkä sukupuuttoon kuolleen eläimen haluaisit herättää henkiin?

Kaksi kokkia samassa Skype-sopassa

Eilen pääsin kokeilemaan jotain mielenkiintoista. Seuraavan romaanini kannen suunnittelija, jonka tunnen suunnilleen kymmenen vuoden takaa ja on tehnyt minulle ennenkin kansia, ehdotti, että voisin Skypellä tehdä “art directionia” kun hän kuvaa studiossa.

En tietysti voinut kieltäytyä tästä tarjouksesta. Olihan se imartelevaa, hän tietää että kuvaan itsekin ja muutenkin olen tarkka visuaalisista jutuista.

Homma toimikin yllättävän hyvin. Oli hauska nähdäkin hänet 10 vuoden jälkeen, hän näytti ihan erilaiselta kuin valokuvissa (ammattivalokuvaaja ottaa itsestään hyvin taiteellisia ja edustavia otoksia). Skypen kanssa ei – ihme kyllä – ollut ongelmia, mutta automaattiseen kuvanjakoon tarkoitettu ohjelma ei toiminut, joten piti siirtyä sähköpostiin. Skype oli kyllä tosi hyvä tuollaiseen puuhaan, vaikken itse kuvausprosessia kommentoinutkaan reaaliajassa.

Toivon, etten ollut liian rasittava asiakas, joka haluaa jutuista samaan aikaan kirkkaampia ja tummempia tms. Hän on toki ammattistrobistina paljon taitavampi valaistuksen kanssa, mutta sitäkin tuli kommentoitua (joskus highlightit pitää olla melkein millintarkasti oikeassa paikassa), pääasiassa kuitenkin asettelua ja proppeja.

Hyvä tuli, lopullisen näkee sitten jälkikäsittelyn jälkeen ja varmaan kuukauden sisällä saan toivottavasti tänne blogiinkin.

Vaikea vuosi 2015

Tämä oli aika kummallinen vuosi, todellista vuoristorataa useallakin rintamalla. Minulta ilmestyi kaksi kirjaa, kaksi pitkää novellia ja useita raapaleita (ja kirjoitin useita ensi vuonna tai 2017 ilmestyviä tekstejä), mutta en kirjoittanut yhtään lehtijuttua enkä juuri lainkaan runoja, ehkä jopa ollenkaan. En saanut myöskään yhtään näytelmää valmiiksi.

Ruokavaliokirjalle jo sovittu kustantaja meni mönkään ja lopullinen kustantaja ei vieläkään ole varmistunut. 95 % valmis ruoka-aiheinen kirja (siis eri teos) ei varmaan ilmesty koskaan. Romaani jonka olin vuosia ajatellut kirjoittavani päätyi romukoppaan – hyvä idea mutta väärä kirjoittaja. Onneksi löytyi uusi idea.

Olen mielestäni oppinut kirjoittamaan nyt parempia, moniulotteisempia hahmoja, mutta sen saavat tietysti lukijat päättää ensi ja seuraavana vuonna.

Olin Iltalehden kannessa ja sain ensimmäisen sanomalehtiarvosteluni myös Iltalehteen, esiinnyin Helsingin ja Turun kirjamessuilla ja Varjokirjamessuilla isoille yleisöille, kävin useissa kirjanjulkkareissa omieni lisäksi ja tapasin livenä monta mukavaa kirjailijaa. Toimitin ensimmäistä kertaa romaania ja novelliantologiaa. Sain moninkertaisesti enemmän Sanasto-korvauksia kuin luulin. Tämä blogi ylsi jo viiden vuoden ikään.

Kokeilin useaa kokeellista hoitoa, hankin happirikastimen (josta on ollut apua), kävin lääkärin yhteisvastaanotoilla peräti kolmen eri ihmisen kanssa, sairastin useita erilaisia, hyvin ikäviä ja melko vaikeita (mutta ei onneksi kovinkaan vaarallisia) allergisia reaktioita sekä lukuisia rasitusvammoja, kuten puoli vuotta kestäneen rannevamman johdon laittamisesta pistorasiaan, sain ehkä elämäni ensimmäisen toonis-kloonisen epilepsiakohtauksen ja ymmärsin paljon uusia asioita sairauksistani ja varsinkin omasta sairaudestani.

Luin paljon buddhalaisuudesta ja aloin harrastaa uintia ja Dixit-korttien tekemistä. (Milloinkohan viimeksi olisin aloittanut uuden harrastuksen?) Wiin liikuntapelejäkin pelasin taas enemmän, kun oli vähän enemmän voimia. Ja niitä voi kätevästi pelata happiviiksienkin kanssa.

Kävin kolme kertaa Belgiassa, kuusi kertaa Suomessa (ihan liikaa), viisi kertaa Hämeenlinnassa, kaksi kertaa Tampereella ja kaksi kertaa Turussa – paljon enemmän kuin Suomessa asuessani tuli koskaan käytyä. CMX:n keikallekin ehdin peräti kahdesti, suomalaisiin NaNoWriMo-miitteihin peräti kolmesti (2x Helsinki ja kerran Tampere).

Monia muitakin tapahtumia oli. Olin puhumassa seminaarissa Hämeenlinnassa, kävin toimittajille ja blogaajille tarkoitetuissa tapahtumissa ja osallistuin elämäni ensimmäiseen CFS/ME-konferenssiin.

Tämän vuoden tavoitteet menivät aika lailla plörinäksi. Edellämainittujen lisäksi en saanut vieläkään yhtään apurahaa. Olen siis tehnyt neljä vuotta päivätyötäni lähestulkoon palkatta ja taidan siis tehdä jatkossakin, kyllä on muuten kannustavaa. Kuka sitä nyt rahalla mitään tekisikään. Pelkät terveydenhuoltokulut nousivat lopulta varmaan kolminkertaisiksi tuloihin verrattuna.

Sisimmäistä ei juurikaan noteerattu missään, vaikka vähä palaute olikin enimmäkseen positiivista. Adenolla on kustantaja (mutta se ei ilmesty keväällä kuten toivoin), mutta ruokavaliokirjalla tosiaan ei, näytelmät eivät valmistuneet eivätkä aiemmat löytäneet ohjaajia, eivätkä romaanit ulkomaisia kustantajia, vaikka asiaa kyllä yritinkin edistää. Eikä uutta kolumnistin paikkaakaan vieläkään herunut.

Skotlannin, Frankfurtin, Köpiksen ja Berliinin matkoista mikään ei toteutunut, Belgian rannikko vain. Niin, ja Efteling-huvipuistoon sentään pääsin, se oli kieltämättä hieno. Onnistuin vain ajoittamaan visiitin tuohon kieputinparatiisiin juuri siihen ajankohtaan kun minulla oli erään hoidon sivuvaikutuksena sangen inhottavaa matkapahoinvointia. :-P

No, seuraavat tavoitteet:

– ruokavaliokirjalle kustantaja
– Rihmasto valmiiksi ja sille kustantaja
– nuortenromaanin(!) ensimmäinen versio valmiiksi
– lehtijuttuja, runoja ja romaaneja taas kasaan
– Erveyskeskukselle ja Makuuhaavojalle ohjaaja
– ulkomainen kustantaja jollekin kirjoistani
– apuraha
– toinen kolumnistin paikka hieman tiheämmin ilmestyvässä lehdessä (toki pidän myös entisen)

Parhaat tänä vuonna lukemani romaanit

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Lionel Shriver: Game Control

Elias Koskimies: Ihmepoika (arvostelu tulossa)

Parhaat tänä vuonna lukemani tietokirjat

Tänä vuonna en poikkeuksellisesti listaa kolmea tietokirjaa. Olen lukenut runsaasti tietokirjaa, pelkästään ruokavaliokirjaani liittyen parikymmentä, mutta en kolmea niin hyvää, että haluaisin ne tässä listata. Listaan siis vain yhden:

Henry Marsh: Do No Harm: Stories of Life, Death and Brain Surgery

Oma peli paras peli

Vaikka kirjoitinkin ensi vuonna ilmestyvän peliaiheisen romaanin, on pakko tunnustaa, etten ole koskaan ollut erityisen innostunut kortti- tai lautapeleistä. Okei, Trivial Pursuit, Alias ja Pictionary, koska olen niissä hyvä. Ainoa hyllystämme tällä hetkellä löytyvä lautapeli on englanninkielinen Scrabble.

Yhdestä korttipelistä olen kuitenkin innoissani, nimittäin Dixitistä. Tämä on useimpien lautapeliharrastajien mielestä ehkä vähän samassa sarjassa kuin nuo “koko perheen lautapelit”. Siitä tykkäävät ei-pelaajatkin. Kaikki. Se on siis vähän epäilyttävä. Ns. filleri.

Dixit-pakkaani
Onneksi en ole tosipelaaja niin saan tykätä Dixitistä tykkäämättä Menolipusta tai olematta koskaan pelannut Settlers of Catania.

En ole tosin pelannut Dixitiä koskaan oikealla pakalla, vaan tutustuin siihen siskoni pakan kautta. Hän oli tehnyt sen leikkaamalla lehdistä kuvia ja liimaamalla kartongille. Pelissä annetaan vihjeitä ja muut pelaajat laittavat niihin sopivia hämäyskortteja. Sitten arvataan, mikä on oikea kortti. Parhaat pisteet saa jos osa arvaa, mutta eivät kaikki. Myös muiden hämäämisestä ropisee pisteitä.

Innostuin välittömästi, olen pienestä pitäen rakastanut leikata lehdistä kuvia. Ja minulla oli kotona valtava kasa aikakauslehtiä, jotka olisi pitänyt heittää pois, mutta en ollut heittänyt. Mm. kolmen eri lentoyhtiön lehtiä sekä kasapäin terveyslehtiä, joita saan ilmaiseksi Terveystoimittajien jäsenenä. Tässä olikin varsinainen kultasuoni. Lääkemainosten kuvat ja hollantilaislehtien moderni taide ovat juuri sopivan hämäriä tähän tarkoitukseen.

Pakkani valmistui kuukaudessa. Siinä on nyt reilu 80 korttia, suunnilleen saman verran kuin oikeassa Dixitissä. Ostin 100 kappaletta pelikorteille tarkoitettuja taskuja, joten vielä voisi pakkaa vähän laajentaa. Kuvia kyllä riittää yhä, nyt kiinnostus vähän lopahti kun pakka on periaatteessa täysi. Mitä enemmän kortteja, sitä parempi, tietysti.

Onhan se hauska pelata itsetekemillään korteilla, vaikkei kuvia olekaan itse ottanut. Rajaaminenkin on tässä tosin taitolajinsa.

Dixit on kevyt ja humoristinenkin peli, mutta samalla kertoo paljon myös ihmisten ajatusmaailmasta. Usein joku arvaa oikean kortin – mutta ihan eri perustelulla kuin mihin vihjeesi perustui. Joskus on hyvin vaikea sanoa, onko jokin vihje liian helppo tai liian vaikea. Jotkut arvaavat hyvin toistensa vihjeet, vaikka eivät tuntisi toisiaan.

Peliä olen pelannut useiden eri kaveriporukoideni kanssa, niin englanniksi kuin suomeksi. Viimeksi tänään. Myös anoppilassa on pelattu ja anoppihan tajusi heti jutun jujun. Oikeastaan kaikki ovat viihtyneet Dixitin parissa. On myös kiinnostavaa, että siinä, kuten monessa pelissä, on ihan eri strategiat 3, 4 ja 6 pelaajalla (muillakin määrillä voi pelata, noista on kokemusta).

Suosittelen!

Neljä päivää NaNoa

NaNoWriMo eli marraskuinen romaaninkirjoituskuukausi on pyörähtänyt taas muutama päivä sitten käyntiin. Kirjoitin siitä enemmän alaston kirjailija! -blogiin. Minulla on nyt kasassa reilu 10 000 sanaa eli 20 liuskaa ykkösrivinvälillä. Minusta liuskojen kertymistä on hauskempi seurata kuin abstrakteja sananumeroita.

Itselläni NaNo on jo laatuaan seitsemäs, viides täällä Amsterdamissa. Minulle tämä on vakiintunut rutiini, johon osallistumista ei tarvitse erikseen edes miettiä – ainakaan niin kauan kuin romaani-ideoita riittää ja ensi vuoden ideakin tuli jo ennen viime vuoden NaNoa (vielä sen jälkeenkin on kaksi potentiaalista ideaa, mutta kumpaakaan ei ole vielä “lukittu”).

Tänä vuonna kirjoitan ensimmäistä tieteisromaaniani. Jo ensimmäisestä NaNostani ja sitten jälleen viime vuoden tuotoksesta piti tulla “vähän scifiä”, mutta ei sitten oikein lopulta tullut. Tämä perustuu novelliini, jota aloin kirjoittaa pari vuotta sitten ja totesin, että haluankin tehdä tästä ennemmin romaanin/näytelmän/leffakäsiksen.

NaNon aikaan pyrin olemaan tekemättä mitään muuta, kuten nytkin. Tälläkin kertaa ylivoimaisesti suurin haaste on ollut oma kunto ja etenkin vaikea hypoglykemia.

Kun muut tuntuvat ahtavan kirjoittamisen lomassa kilokaupalla karkkia, minä ahdan melkein tunnin välein suuhuni rasvaa ja proteiinia ja toivon, että hirvittävä nälkä väistyisi. Välillä hypoglykemiassa pahinta on se kalvava nälkä, jota ei saa millään pois, välillä voimien puute ja aamuisin se, että ei yksinkertaisesti meinaa herätä millään, lihakset ovat aivan lyijynraskaat ja pää betonimyllystä täytetty.

Hassua on, että parhaiten kirjoittamisen puolesta minulla on sujunut Ilmestykset-vammaistrilogia eli romaanini 6-8. Silloin olin toki paljon paremmassa kunnossa, mutta en ole varma onko se ainoa syy, miksi kässäreiden 9-11 kohdalla on tökkinyt.

Nyt tuntuu, että kohtauksista tulee helposti ensi kirjoittamalla tosi puuduttavia, joissa ei tapahdu mitään. Nykyiset romaanini vaativat paljon rankemmalla kädellä editointia kuin tuo kolmikko. Esimerkiksi Marian ilmestyskirjan ensimmäistä kohtausta (ja monia muita kohtauksia) on editoitu vain hyvin kevyesti kirjoittamisen jälkeen. Helmikuussa ilmestyvässä “Elviirassa” on ehkä yksi kohtaus, jota ei ole editoitu todella rankasti. Marian ilmestyskirjasta lähti pois kokonaan kai yksi kohtaus – Elviirasta peräti 15 000 sanaa.

Toisaalta isomman rakenteen puolesta nyt tuntuu sujuvan ehkä paremmin kuin koskaan. Päähenkilöt keksivät koko ajan uusia jännitteitä, ongelmia, motivaatioita, vihjeitä ja hämäyksiä. Kompleksisuutta menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Tämän suhteen tuntuu kuin olisin oppinut paljon – tuolla dramatisointipuolella sitten taas mennään takapakkia.

Perinteinen ongelma on, että tarina uhkaa loppua kesken ennen 50K:ta, kuten aina, mutta nyt viimeisimmissä romaaneissa se ei yleensä lopulta ole ollut erityinen ongelma, vaikka maaliin onkin menty hyvin rimaa hipoen.

Ensimmäisessä NaNo-miitissä lauantaina oli useita uusia kasvoja. Esittelin Palsamoitua ja sain osakseni ihailevia, mutta myös hieman hämmentäviä kommentteja. Joku kysyi, että kauanko editoin kirjaa. Vastasin että neljä kuukautta. Hän ihmetteli, että miten se nyt niin nopeasti. Selitin, että kirjoitan täysipäiväisesti, työkseni. Aikoinaan saatoin kirjoittaa aamusta iltaan. Mainitsin myös julkaisseeni kahdeksan kirjaa.

Naisen mielestä elämäntyylini on kummallinen. “Pitäisihän sinulla nyt olla oikeaakin elämää.” Sanoin, että kirjoittaminen on minun elämäni.

Tuntuu hieman hassulta NaNo-miitissä, kaikista maailman paikoista, kuulla kirjoittavansa epäterveen paljon! Varsinkin kun NaNoWriMossa tähtään vain siihen 50 000 sanaan, vaikkakin himpun etuajassa. Mitään triplananon kirjoittamista en ymmärrä itsekään.

Mustaa valkoisella

Jälleen tilapäivityksiä kirjoituksistani.

Elviira

Viimeksi valmistunut romaanikässärini ilmestyy uudella nimellään helmikuussa. Nimi julkistetaan ja kansi julkaistaan parin viikon sisällä.

Adeno

Seuraava romaani on ihan kunnon (lääketieteellistä/yhteiskunnallista) scifiä, jännittää. Elviiran tapaan siinäkin on dekkarihtavia jännärielementtejä. Alan kirjoittaa sitä NaNossa marraskuussa, eli suunnittelutyö on kovassa vauhdissa. Tarkoitus oli kirjoittaa sitä ennen siitä sekä näytelmä että leffakäsis, mutta no, siirtyvät myöhempään.

Toxic Dreams

Ensimmäinen leffakäsikseni, historiallis-lääketieteellinen tarina, ei sijoittunut Nichollsissa. Varmaan osallistun sillä ensi vuonna uudestaan. Sain eräästä painajaisunestani(!) hyvän lisäidean tähän, vaikka juonta se ei varsinaisesti muutakaan.

Seeprakoiran seikkailut

Lastenkirjani ilmestyy näillä näkymin helmikuussa. Kuvittaja viimeistelee omaa osuuttaan, minä sain tekstin editoitua valmiiksi hiljattain.

Ruokakirja

Ilmestyy luultavasti vihdoin alkuvuodesta.

Seuraava tietokirja

Tulee ensi vuonna jos saan hakemani apurahan.

LDN-kirja

Englanninkielisen lääketiedekirjan, johon olen kirjoittanut yhden luvun, piti ilmestyä jo aikaa sitten, mutta uskoisin sen viivästyvän vähintään kevääseen.

Marian ilmestykset -DVD

Minulle tämä on luvattu tulevan syksyllä. No, kohta on jo talvi… Saa nähdä tuleeko.

Häpeämätön-äänikirja

Tämänkin piti olla jo valmis tähän mennessä, mutta projekti on erinäisistä kurjista vastoinkäymisistä johtuen vasta aivan alkutekijöissään, valitettavasti ei taida vielä tänä vuonna valmistua.

Erveyskeskus

Tämä absurdi komedia etsii yhä esittäjää.

Muut näytelmät

En tiedä milloin Makuuhaavoja-näytelmä valmistuu, tai valmistuuko, en ole ehtinyt tehdä sille mitään kuukausiin. Adeno-näytelmän lisäksi haluaisin vihdoin kirjoittaa näytelmät parista ideasta, jotka minulla on ollut jo pari vuotta, mukaan lukien yksi monologinäytelmä.

Runot

En ole nyt muutamaan kuukauteen saanut aikaiseksi kuin muutaman keskeneräisen runon ja joitain yksittäisiä rivejä tai parin rivin kokonaisuuksia. Lähetin keväällä kolme runoa kilpailuun, niistä ei ole kuulunut mitään.

Raapaleet

Olen kirjoittanut kesän jälkeen useita raapaleita ja tarkoitus on kirjoittaa pian lisää, ideoita riittää. Raapaleeni Kehitysprosessi ilmestyy Osuuskumman raapaleantologiassa alkuvuodesta.

Muut novellit

Super!, romanttinen viihdenovelli salitreenauksesta, superruoista ja taikuudesta ilmestyy Ursulassa loppuvuodesta. Ensimmäinen vaihtoehtohistorianovellini, cripficsävytteinen Rautakeuhko, näkee päivänvalon lähikuukausina Usvassa. Ikivanhojen keskeneräisten novellien lisäksi työn alla on sukupuolen moninaisuutta ja kasarirockia käsittelevä spefinovelli (etäisesti prequel Elviiralle). Lisäksi suunnittelen steampunk-cripficiä ja erään spefiraapaleen laajentamista pidemmäksi novelliksi.

Lehtijutut

Minulta on tänä vuonna ilmestynyt jutut (osa viime vuonna kirjoitettuja) Suomen Kuvalehdessä, Maailman Kuvalehdessä, Vegaiassa, Tukilinjassa, Mondossa ja Gloriassa. Vielä pitäisi tulla juttu SK:hon, mutta muita ei välttämättä tule, en ole kesän jälkeen ehtinyt juuri kirjoittaa. Muutama juttuehdotus on kyllä maailmalla. Yksi valmis matkailujuttu siirtyi ensi vuoteen.

Haastattelut minusta

Minusta on juttu uudessa Hyvä Terveys -lehdessä (12/2014). Annoin eilen englanniksi haastattelun yhteen podcastiin, joka julkaistaan parin viikon päästä, mutta se ei liity (juuri) mitenkään kirjoittamiseen.

Kummallista syksyä

En ole paljoa puhunut siitä, että olen Osuuskumma-kustannuksen jäsen. Kyseessä on siis osuuskuntamuotoinen spefikustantamo (eli fantasiaa, scifiä, kauhua yms), joka perustettiin pari vuotta sitten ja johon liityin viime vuoden toukokuussa.

Osuuskumma julkaisee romaaneja, novellikokoelmia, novelliantologioita, raapalepalvelua sekä ilmaista Ursula-viihdelehteä, joka on vähän kuin Regina, mutta spefivaikuttein. Toistaiseksi Ursula on ainoa Osuuskumman julkaisu, jossa olen ollut mukana (1/2013 ja 2/2013), mutta ei ilmeisestikään kauaa.

Tällä hetkellä olen mukana myös toimittamassa Ursulaa. Siinä julkaistaan myös ei-jäsenten tekstejä. Syysnumeron teema on ruoka, eli siitä aiheesta voi tarjota spekulatiivista romantiikkaa/erotiikkaa, joka saa myös olla (ei tarvitse) huumorilla sävytettyä 30.9. asti.

Osuuskummalta on ilmestynyt tänä vuonna monta kiehtovan kummallista kirjaa, esimerkiksi aaveaiheinen antologia Ruumiittomat. Anni Nupposelta tuli novellikoelma Joen jumala ja Kari Välimäeltä absurdi Todensanat.

Tulossa on mm. Maria Carolen, jotka monet tuntevat Calendulana, Kehäkukkana tai Stazzyna, esikoisromaania Tulen tyttäriä, joka on feminististä, romanttista fantasiaa. Aiemmin Osuuskumma on julkaissut esimerkiksi Aliette de Bodardin käännetyn novellikokoelman Perhonen ja jaguaari, joka sijoittuu meksikolais-kiinalaiseen maailmaan.

Q: Voiko Osuuskumma julkaista minun (siis sinun, tätä lukevan) romaanin/novellin?
A: Osuuskumma on osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka julkaisee lähinnä jäsentensä tuotoksia. Jäseneksi voi toki hakea. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on kustantamo, jolla on julkaisukynnys. Jäsenyys ei takaa julkaisua.